torstai 30. toukokuuta 2013

Vene laskettu vesille

Veimme veneen Samulin kanssa iltakahdeksalta Mustikkamaan veneluiskalle. Korkeasaari menee kiinni vasta kahdeksalta, joten aiemmin ei parkkipaikalle kannata yrittää änkeä. Toissa kesänä löysimme itsemme säätämässä maston kanssa autojen keskellä, joten odottelimme nyt kaikessa rauhassa parkkialueen tyhjenemistä. Voi olla että jatkossa parkkialueella on enemmän tilaa, sillä kaupunki on nyt vuokrannut alueen Korkeasaaren käyttöön ja tämän seurauksena parkkialue muuttuu maksulliseksi. Saa nähdä miten yhdelle Helsingin parhaista veneenlaskupaikoista käy.
Veneen lasku meni työkiireiden takia sen verran hätäiseksi, etten älynnyt ottaa lainkaan kuvia. Vanhalla rutiinilla vene saatiin kuitenkin laskettua veteen ilman ongelmia ja lähdin siirtämään sitä Lauttasaaren Pajalahteen. Myöhään meni, sillä saavuin satamaan vasta yhden aikaan yöllä. Vene on nyt kuitenkin saatu taas vesille. Käyn lähipäivinä säätämässä maston suoraksi ja asentamassa puomit ja purjeet paikalleen. Veneilykausi 2013 on virallisesti avattu Smile

lauantai 25. toukokuuta 2013

Veneen pesu ja puleeraus

Toukokuussa riitti kiirettä opiskelurintamalla, joten veneen lasku venähti kuun loppuun. Eipä sinänsä haittaa kun ei veneilemäänkään olisi ehtinyt. Toukokuun puolivälissä oli muutama tosi tuulinen yö ja nukuin yöni paremmin, kun tiesin veneen olevan vielä tukevasti trailerin päällä. Vesille Venhon mieli, joten ei muuta kuin kevätkunnostuspuuhat käyntiin…

CameraZOOM-20130523195939627 

CameraZOOM-20130523202150853

Sateet olivat huuhtoneet pressusta pahimmat pölyt pois, mutta pressun alta paljastui ikävä yllätys. Sama musta hiilipöly, joka vainosi meitä vastapäisessä Ruoholahden venesatamassa oli löytänyt tiensä myös Lauttasaaren puolelle. Muistankin hetkeä aiemmin nähneeni satamassa hiililaivan purkamassa lastiaan. Ilmeisesti tuolloin on tuullut juuri sopivasti sieltä suunnasta. Osa pölystä on toki ihan tavallista katupölyä, mutta suurin osa näytti selvästi olevan jo pari vuotta sitten tutuksi valitettavan tutuksi tullutta hiilipölyä.

CameraZOOM-20130523203039869

Pöly oli valitettavasti löytänyt tiensä myös veneen sisälle. Vanha pressumme oli huomattavan suuri, joten vene on ollut lähes “säkitettynä” sen sisään. Tämä oli toki huono asia ilman vaihtumiselle, mutta samalla se oli todella tehokkaasti suojannut kantta ja sisätiloja likaantumiselta. Optimi olisikin runsaan metrin pidempi pressu, jotta päädyt saisi suljettua vain pieniksi tuuletusaukoiksi, jolloin ilma vaihtuisi kohtuullisesti, eikä kansi likaantuisi niin paljon. Noh, pölyt lähtevät kyllä pesemällä ja pyyhkimällä, home olisi ollut ikävämpi yllätys. Sen hajua kun on vaikea saada pois, vaikka kuinka puleeraisi ja tuulettaisi.

20130523_202408

Hauska oli huomata alkuperäisen PRELUDE-tekstin ilmestyneen selvästi näkyviin. Vanhojen tarrojen kohdalla oleva pinta on sen verran tasainen, ettei pöly pääsyt tunkeutumaan huokosiin ja valkoinen teksti korostui muuten tummuneesta kannesta varsin hyvin. Myös jäänteet perän JOHANNA-tekstistä näkyivät selvästi. Kunnon pesu ja vahaus häivyttävät ne taas näkyvistä.

CameraZOOM-20130525124852137 

CameraZOOM-20130525131845195

Viime vuonna näihin aikoihin meillä kävi pieni haaveri Espoon Stora Herrön laiturissa. Ohi ajaneen Rajavartiolaitoksen aluksen valtavat peräaallot yllättivät meidät ja veneen keula pääsi lyömään laituriin. Seurauksena ei onneksi ollut kuin gelcoatvaurio, joten Plastic Paddingin Gelcoat Filler esiin ja paikkaushommiin. Rapsuttelin aluksi irtonaiset palaset pois keulasta ja hion pinnan karkeaksi, jotta täyte tarttuu paremmin kiinni. Vielä pyyhkäisy asetonilla mahdollisen rasvan poistamiseksi ja ei muuta kuin reilusti filleriä päälle. Olisin kyllä voinut laittaa ehkä hieman vähemmän filleriä, sillä hiomista oli lopulta aika lailla. Halusin kuitenkin itse päättää keulan V-muodon ilman pelkoa alkuperäisen gelcoatin hiomisesta puhki, joten reilu kerros oli sinänsä tarpeen. Hioin aluksi suurimmat rosoisuudet pois karkeudella 80, jonka jälkeen jatkoin karkeudella 120. Tasoitin pinnan karkeudella 240 ja viimeistelin karkeudella 400. Loppusilaus vielä Hempelin hyväksi havaitulla Renew Rubbing Liquid –hiontanesteellä ja keula oli taas kuin uusi. Helppo homma.

CameraZOOM-20130525195744580

Hiomisen jälkeen pesin veneen toisella hyväksi havaitulla tuotteella, eli Star Briten karkean kannen puhdistajalla. Olen kokeillut lukuisia erilaisia pesuaineita, mutta nämä Star Briten tuotteet ovat vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta aivan erinomaisia. Toki joukosta löytyy turhakkeitakin, mutta ainakin vesirajan puhdistaja, näkinpoistaja ja karkean kannen puhdistaja tekevät sen mitä lupaavat. Vahauksen osalta en ymmärrä miksi Hempel on päättänyt tehdä muuten hyvästä Clean & Shine NanoCel –tuotteestaan keltaista. Kyseisellä tuotteella pinnasta saa todella sileän, mutta ongelmaksi muodostuu keltaisen vahan jääminen rumasti karhennettujen paikkojen reunoihin. Vaha irrottaa myös tehokkaasti pinnassa vielä pesunkin jälkeen olevaa likaa ja nyt karhennettujen paikkojen reunat on koristeltu likaisen keltaisilla vahajäämillä. Kokemus on osoittanut vahan haalistuvan auringossa ja jäänteiden lähtevän pesussa pois, mutta vahatessa ja erityisesti pintaa kiillotettaessa tämä sotku ärsyttää aivan suunnattomasti. Onneksi sentään heidän Wax & Protect –vahansa on valkoista. Kyljet vahasin tai oikeastaan pinnoitin kahteen kertaan Autoglymin “kultaisella” Extra Gloss Protectionilla. Kyseessä on hartsiliuos, joka kovettuu lasimaiseksi pinnoitteeksi. Pinnan tulee kuitenkin olla joko tasainen ja virheetön maali tai lakkapinta tai sitten se tulee ensin vahata ja kiillottaa kunnolla. Aineen levittäminen huokoiseen pintaan, esim. vanhalle vahaamattomalle mattapintaiselle gelcoatille tuottaa vain kovan harmahtavan pinnan, joka onkin sitten todella vaikea kiillottaa puhtaaksi. Veneemme kyljet olivat edelleen hyvässä kunnossa, joten levitin aineen kylkiin kahteen kertaan. Kuten maalauksessa välihionta, niin tässäkin välikiillotus oli tarpeen ennen uuden kerroksen levittämistä. Käsipelillä työ oli raskasta, mutta lopputuloksesta tuli upea, vaikka itse sanonkin… :) Käytän pois nuo loput Hempelin vahat ja taidan sitten palata takaisin näihin jo autokäytössä hyväksi havaittuihin Autoglymin tuotteisiin. Ne ovat erittäin helposti työstettäviä ja lopputulos ei ole koskaan jättänyt kylmäksi, vaikkakin vahan kesto ei ole aivan niin hyvä kuin muilla merkeillä. Kannen kiillotus Autoglymin “punaisella” Super Resin Polish -vahalla on kuitenkin sen verran leppoisaa puuhaa, että sen viitsii tehdä useamminkin. Pysyypähän venekin puhtaampana.

CameraZOOM-20130525202825443

No niin, vene on nyt puleerattu. Koko päivä siinä menikin, joten veneen lasku jää huomiselle.