torstai 28. marraskuuta 2013

Pressun kiristys

Talvi antaa vielä odottaa itseään, mutta kovin tuulista on kyllä ollut.

20131117_160502

Kävin kiristämässä pressun narut pahimman lepattamisen rauhoittamiseksi. Samalla pressun sai vedettyä lopulliseen muotoonsa talvea varten.

20131117_160451

Vielä oli kansi ja istuinlaatikko pysynyt puhtaana. Katsotaan mikä on tilanne kevättalvella.

20131117_160625

Josko sitä lunta tulisi jouluksi myös Helsinkiin…

perjantai 11. lokakuuta 2013

Vene talviteloille

Veneily jäi tältä kesältä ennätysvähäiseksi, vaikka keleissä ei ollut valittamista. Kauden viimeinen reissu suuntautui taas Mustikkamaalle.

20131004_134927 20131004_135329

Lähdin viime perjantaina jo hyvissä ajoin aamupäivästä siirtämään venettä Mustikkamaan laituriin, sillä illaksi ja lauantaille oli ennustettu reippaasti kovenevaa tuulta. Kiireinen aikataulu painoi taas päälle, joten matka taittui jälleen kerran konevoimin. Toivoin että kovemmalla vauhdilla ajettaessa reilun kuukauden seisomisesta reippaasti limottunut pohja myös puhdistuisi edes vähäsen.

20131004_141013

Kurvasin menomatkalla Merisataman läpi katsomassa onko siellä vielä monta venettä vesillä. Aika paljon näkyi tyhjiä poijupaikkoja. Monista vielä vesillä olevista purjeveneistäkin oli mastot jo laskettu.

20131004_174121

Mustikkamaan laiturissa olikin sitten aika tyhjentää vene ja pakata tavarat autoon. Joka vuosi sitä ihmettelee mihin ihmeeseen tätä kaikkea tavaraa oikein tarvitaan. Taas olisi kenties aika hieman järkeistää veneessä säilytettävän tavaran määrää. Moni näistäkin tavaroista on tarkoitettu käytettäväksi pidemmillä reissuilla, joten suurimmaksi osaksi ne vain vievät tilaa lokeroista ja tuovat turhaa lisäpainoa veneeseen.

20131005_105458

Jani saapui myöhemmin iltapäivällä hakemaan minut ja ensimmäisen setin tavaroita tallille. Hän toi samalla trailerin valmiiksi seuraavan päivän nostoa varten. Loput tavarat tulevatkin sitten veneen mukana.

20131005_110840

Nostimme veneen heti lauantaina aamusta. Janin Diesel neliveto Boralla vene nousi vedestä vaivatta.

20131005_124929

Alkuun näytti siltä, että koneella urku auki ajaminen olisi puhdistanut veneen pohjan kohtuullisen hyvin. Pohjan kuivuttua totuus kuitenkin paljastui. Ainoastaan köli oli puhdistunut jonkin verran, mutta muuten pohja oli todella likainen. Harmittelimme ettei meillä ollut pesuvälineitä matkassa, sillä pehmeän liman olisi saanut tuoreeltaan todella helposti pois. Nyt kun se kerran pääsee kuivumaan kiinni, niin sen puhdistaminen tulee olemaan huomattavasti rankempi urakka.

20131005_124206

Laskimme maston ja sidoimme sen kuljetusta varten veneen kannelle. Seuraavana olikin vuorossa matka tallille ja veneen pesu.

20131006_163258 20131006_171846

Veneen sisä- ja ulkopesussa menikin koko päivä, joten pehmusteiden ja pressun laitto jäi sunnuntaille. Tuuli oli yön aikana onneksi tyyntynyt ja keli oli mitä manioin. Onneksi kävi näin, sillä liian usein olen joutunut tekemään syyshuollot näpit jäässä nollakelissä. Usein johtuen siitä, että olen venyttänyt kautta jopa marraskuun puolelle. Tällä kertaa virittelimme pressun kaikessa rauhassa lämpimässä ja aurinkoisessa kelissä. Keli oli jopa niin kaunis, että olisimme mieluummin olleet vesillä :)

Kunhan pressusta on suurimmat rypyt suoristuneet, niin käyn kiristämässä sen talvikuntoon. Muuten kausi 2013 oli tässä.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Päiväretki Sipooseen

Viikonloppuna oli niin kaunis keli, että päätin lähteä vesille koko päiväksi. Minulla oli muutenkin asiaa Sipoonrannassa sijaitsevaan Bear & Water –melontatarvikeliikkeeseen, joten päätin yhdistää huvin ja hyödyn ja  suuntasin sinne heti aamusta.

20130824_193415

Tuuli ja aallokko oli niin kevyttä, että suuntasin itään vaihteeksi ulkoreittä pitkin. Reiskan ohjatessa matka taittui aukeilla vesillä vaivattomasti. Matkan aikana ehti myös sopivasti syödä lounaan ja keitellä vielä kahvitkin.

20130824_154959

Karhusaaren sataman edustalla matkaan tulikin stoppi. Sipoonrannassa oli käynnissä jonkinlaiset moottorivenekisat ja turvavene ohjasi minut Karhusaaren huoltolaituriin odottamaan. Se ei sinänsä haitannut mitään, koska minulla oli muutenkin tarkoitus tankata ja sain vielä aitiopaikalta seurata ohi huristavia kilpaveneitä. Hätäisimmän kyydin näytti tarjoavan Sami Seliön Formula 1 –vene, jonka kyydissä oli ilmeisesti myös tapahtuman kummina toiminut Hjallis Harkimo.

Kisat kestivät kuitenkin kauan ja Bear & Water –liike oli jo sulkemassa siltä päivältä, joten minun täytyi päästä lähemmäs rantaa. Sipoonrannan huoltolaituri oli varattu kisaveneille, joten kiinnityin hetkeksi erään rakennustyömaan laituriin. Talot olivat vielä aivan vaiheessa, mutta laiturit oli jo asennettu. Valitsin neljästä laiturista sen, jonka talo vaikutti olevan kaikista eniten vaiheessa ja jossa ei näkynyt mitään toimintaa, mutta eipä aikaakaan kun eräs pariskunta asteli laiturille kysymään kiinnittymiseni syytä. Ilmeni että kyseessä oli heille rakenteilla oleva talo ja myös laituri kuului heille. Ilmoitin asiani ja pahoittelin luvatonta kiinnittymistä. Ilmoitin myös olevani valmis poistumaan välittömästi. Tähän ystävällinen mies vastasi, ettei kiinnittymiseni haittaa heitä lainkaan, kunhan vain tulivat tarkistamaan mistä oli kyse. Kiitin heitä ystävällisyydestä, kävin pikaisesti hakemassa tarvitsemani melontatarvikkeet ja poistuin paikalta.

20130824_191122

20130824_185755

Paluumatkalla ei ollut kiirettä, joten suuntasin jälleen ulkoreitille ja nostin purjeet. Parin tunnin ajan etenin rauhallista kahden solmun kellumista kohti Lauttasaarta. Siinä ehti hyvin valmistaa ruoan, keitellä taas kahvit, kuunnella musiikkia ja nauttia kesän kenties viimeisistä kunnollisista veneilykeleistä.

20130824_193610

Auringon laskiessa laskivat myös purjeet ja matkasin lopun matkaa koneella.

Olipa taas aivan erinomainen reissu, josta myös jäi muistoksi myös kohtuullisen vahvat “pandat” :)

maanantai 19. elokuuta 2013

Uudet tunnelmavalot

Olen jo pitkään harkinnut jonkinlaisten tunnelmavalojen asentamista kajuuttaan. Erilaisia led-nauhoja on olemassa jos jonkinlaista, mutta joko ne ovat olleet turhan kalliita, niissä on ollut liikaa tai liian vähän valotehoa tai sitten ne ovat olleet joko liian pitkiä tai liian lyhyitä. Keväällä huomasin Bilteman ottaneen valikoimiinsa kohtuullisen laadukkaan oloista led-nauhaa. Nauhaa löytyi metrin pätkissä siten, että niissä on joko 30 tai 60 lediä. 60 lediä olisi turhan tehokas tunnelmavaloksi ja 30 lediäkin on jo ylärajoilla, mutta edullisen hintansa puolesta päätin kuitenkin hankkia yhden 30 ledin pätkän ja kokeilla miltä se näyttää.

CameraZOOM-20130815230015680

30 lediä metrillä osoittautuikin olevan juuri sopiva määrä. Valoteho on riittävä, muttei kuitenkaan liian kirkas tunnelmavaloksi. Olin jo aiemmin katsonut valmiiksi, että led-nauhan saa liimattua hyllyn alle siten, että se jää sopivasti piiloon hyllyn etureunassa olevan pienen pokkauksen taakse. Yllä olevasta kuvasta näkee miten valot tulevat esiin vasta pöydän tasosta katsottaessa. Nauhan toimivuudesta vakuuttuneena kävin ostamassa sitä vielä muutaman metrin lisää. Nauhaa saa helposti jatkettua vaikka kuinka pitkäksi mukana tulevilla liitoskappaleilla.

CameraZOOM-20130815230338646

CameraZOOM-20130815230349076

Vedin molempien hyllyjen takareunaan kullekin led-nauhalle omat virtajohdot ja asensin nauhat kulkemaan koko matkan hyllyjen alla. Vaihdoin kytkinpaneeliin perus ON-OFF –katkaisijan tilalle kolmiasentoisen ON-OFF-ON –katkaisijan, josta on nyt helppo valita käyttääkö perus kattovaloja vai tunnelmavaloja.

CameraZOOM-20130815230750154

Hyllyjen takareunat jatkuvat hieman pistopunkkien puolelle, joten nyt myös paaran pistopunkan perälle riittää valoa.

CameraZOOM-20130815230546849

Lopputuloksesta tuli oikein hyvä. Hyllyt jatkuvat hieman laipioiden taakse keulapiikin puolelle, joten nyt veneessä on kauttaaltaan mukavat tunnelmavalot iltaa varten. Valoteho on juuri sopiva valaisemaan sisätilat, mutta ne eivät kuitenkaan häikäise istuinlaatikossa olevia. Seuraavaksi pitääkin näköjään päivittää “väärän” värinen keulan led-valo..

“Vene ei ole koskaan valmis” –Uki Kukkamaa (RAID)

Sähköistä ja valaistuksesta on luettavissa lisää veneen esittelysivustolta

maanantai 8. heinäkuuta 2013

Veneilysunnuntai

Sunnuntaiksi oli ennustettu leutoa tuulta ja aurinkoista säätä, joten lähdimme heti aamupäivästä veneilemään Espoon saaristoon.

CameraZOOM-20130707133747735

Tuuli olikin niin leutoa maatuulta, että ajelimme menomatkan koneella.

CameraZOOM-20130707150004224

Paluumatkalle tuuli kääntyi navakaksi merituuleksi, joten pääsimme tulemaan purjeilla takaisin. Matkavauhti sivumyötäisellä tuulella pysyi mukavasti 4,5-5,5 solmun välissä ja meno oli leppoisaa.

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Trailerin katsastus

Oli taas aika katsastaa venetraileri. Jarrullinen traileri tulee katsastaa joka toinen vuosi. Soitin varmuuden vuoksi pariin paikkaan varmistaakseni sen, että pelkän tyhjän trailerin katsastaminen heillä ylipäätään onnistuu. Trailerin katsastaminen keväällä veneen ollessa sen päällä on yksinkertainen homma, mutta tyhjänä traileri täytyykin sitoa lujasti kiinni johonkin, jotta sen jarrut pystytään testaamaan kunnolla. K1-katsastajilla Espoon Suomenojalla homma onnistui hyvin.
Aiempina vuosina traileri on mennyt katsastuksesta läpi huomautuksitta, mutta tällä kertaa katsastusmies huomasi vasemman puoleisen laakerin pitävän “asiaankuulumatonta” ääntä, joten se täytyi vaihtaa.
Naputtelin vanhat laakerit irti molemmilta puolilta ja hain niiden tilalle uudet, tällä kertaa vesitiiviit SKF:n laakerit. Kuvassa rummuista irrotetut vanhat laakerit. Homma hoitui sen verran nopeasti, etten älynnyt ottaa työvaiheista yhtään kuvaa, pahoittelut :(


Nykypäivän laakerit ovat helppoja ns. pakettilaakereita, joissa vanha laakeripaketti vain naputellaan tai painetaan prässillä irti rummusta ja tilalle vaihdetaan uusi. Useimmiten helppo ja yksinkertainen homma, vaikka laakerit ovatkin kohtuullisen lujasti kiinni. Ensimmäisen laakerin kanssa ähertäessä meni melkein tunti, mutta kun sen jälkeen tiesi mitä teki, niin toinen vaihtui 15 minuutissa. Vaihdoin laakerit varmuuden vuoksi molemmille puolille, sillä vaikka oikeanpuoleinen ei vielä pitänytkään ääntä, oli senkin elinikä todennäköisesti lähellä loppuaan. Mieluummin vaihdan laakerit rauhassa sisätiloissa, kuin vene päällä tienvarressa…
Tein samalla trailerille kattavan perushuollon. Hioin kaikki valojen kontaktipinnat, voitelin kaikki liikkuvat osat ja pyyhin jarrupinnat asetonilla. Traileri menikin tämän jälkeen katsastuksesta läpi helposti ja jarrutkin ovat taas todella tehokkaat. Myyjän mukaan uudet vesitiiviit laakerit ovat 2-3 kertaa kestävämmät kuin alkuperäiset tavalliset laakerit. Tämä nähdään sitten käytännössä...

Taas voi traileria vetää huoletta perässä, eikä toivottavasti tarvitse vähään aikaan jännittää jarrujen, valojen tai laakerien puolesta.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Tarrat mastoon

Kävin Katajanokan satamassa katsastuttamassa veneen. Matka Katajanokalle oli kuin toisinto viime vuoden katsastusreissusta Merisatamaan. Sää oli samanlainen, kellonaika lähes sama, tuuli lounaasta ja lähes yhtä navakasti kuin vuosi sitten.

20130610_171517 

20130610_173156

Navakan tuulen ansiosta vene surffaili kivasti vajaata seitsemää solmua, joskus päästiin jopa hieman ylikin.

CameraZOOM-20130615220031237

“Kerää koko sarja!” Kevään mittaan tarroja oli tippunut postissa ja nyt kun viimeinenkin saatiin haltuun, oli aika päivittää mastoon tämän veneilykauden tarrat.

20130615_220147

Olen jo muutaman kauden miettinyt hankkivani vene-messuilla kauan sitten näkemäni “FEND-FIX” –lepuuttajakiinnikkeitä. Tähän mennessä ajattelin, että pysyypähän solmut hallussa, kun joka kerta teen niitä muutamat fendareihin… Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, ette jos matka on “lyhyt” (hyvin laaja käsite…), ei fendareita viitsi enää edes ottaa pois, sillä kukaan ei halua solmia niitä uudelleen kiinni. Alunperin jokainen kuudesta fendarista oli “varmuuden vuoksi” jopa kahdella solmulla kiinni. Viime kaudella helpotin tuskaa vähentämällä solmujen määrää yhteen per fendari. Nyt kuitenkin mitta tuli täyteen ja kävin Captain’s Shopista hakemassa kaksi paria FEND-FIXejä. Tämäkin loistava keksintö tulee ruotsalaiselta Aronowitsch & Lyth AB:ltä, joiden erinomaisista tuotteista minulta löytyy jo “TILLER-LOCK”, sekä kauan sitten hankitut “BUNGY” köysijoustimet. Kaikki heidän tuotteensa ovat yksinkertaisuudessaan ällistyttävän nerokkaita ja mikä tärkeintä, ne myös toimivat!. BUNGY-joustimet on helppo kiinnittää esim. jo laskettuun ankkuriköyteen ja TILLER-LOCKia tulee käytettyä jatkuvasti mitä erilaisemmissa tilanteissa. Aika näyttää ovatko FEND-FIXit hintansa arvoisia, mutta ainakin odotukset ovat korkealla. Aivan halpojahan nämä kyseisen firman tuotteet eivät ole, kun ajattelee mitä sillä saa (muutaman palan korkealle jalostettua kumia ja muovia…), mutta kertaakaan eivät kyseiset hankinnat ole kaduttaneet. Tällaiset tuotteet helpottavat veneilyä todella paljon ja näin myös lisäävät siitä saatavaa nautintoa. Siitähän tässä kaikessa on lopulta kyse Smile

IMG_2218IMG_5474

Mukavuutta haettiin myös uudella aurinkotuulettimella. Yllä oleva vuonna 2007 asennettu Sunventin malli oli aika korkea ja aurinkokenno oli siinä koteloitu laitteen sisään paksun muovisen linssin alle. Kuten kuvista näkee, linssi oli vuosien saatossa tummunut kirkkaasta ruskeaksi. Vasemmalla oleva kuva on vuodelta 2007 ja oikealla oleva viime syksyltä. Kyseisessä mallissa myös ilma pääsi kiertämään laitteen sisällä siten, että ajan saatossa kennon päälle kertyi runsaasti pölyä ja roskaa, jota ei päässyt pyyhkimään pois. Tummuneen linssin ja kennon päälle kertyneiden roskien takia tuuletin ei enää jaksanut pyöriä kuin suoralla auringonpaisteella.

CameraZOOM-20130615220312484

Myös uusi tuuletin on Sunventin valmistama, mutta tällä kertaa mallia ”Slim”. Siinä on myös pieni akku iltoja varten ja oma virtakytkin. Uuden tuulettimen rakennetta on muutettu siten, ettei paneelin päällä ole enää tummuvaa muovilinssiä, eivätkä pölyt ja roskat jää enää laitteen sisään kennon päälle. Vanhassakin mallissa itse kenno oli lopulta täysin ehjä ja toimiva, kunhan sen ensin kaivoi tummuneen linssin alta ja puhdisti pinnassa olevat roskat pois. Uuteen malliin oli lisäksi asennettu kevyt silikonikaulus estämään veden pääsy tuulettimen kautta sisätiloihin. Vanhassa mallissa tällaista “roiskesuojausta” ei ollut lainkaan ja varsinkin kannen pesussa sai olla tarkkana, ettei suihkuttele vettä suoraan tuulettimeen. Eräällä reisullla sisällä olijat pelästyivät kunnolla, kun veneen keula sukelsi suureen aaltoon ja tuulettimesta lävähti vettä aika lailla. Itse asennus oli todella helppo, sillä vanhassa ja uudessa tuulettimessa oli täysin samanlaiset asennusjalat. Purin vain vanhan tuulettimen päältä pois ja asensin uuden tilalle. Nyt tuuletin pyörii mukavasti jopa pilvisellä säällä ja iltahämärässä se jatkaa akun voimin.

torstai 13. kesäkuuta 2013

Uusi video

Kävin veneilemässä leudossa iltatuulessa Lauttasaaren ja Jätkäsaaren välissä. Tuuli oli sopivasti maatuulta, joten vene kulki mukavasti, mutta aaltoja ei ollut lainkaan. Harvinaista herkkua merellä!

Video löytyy blogin oikeasta laidasta ja linkistä http://www.youtube.com/watch?v=3nQRRbFLzbg

Esittelysivustokin on saanut taas uutta sisältöä: http://prelude19esittely.blogspot.fi/

torstai 30. toukokuuta 2013

Vene laskettu vesille

Veimme veneen Samulin kanssa iltakahdeksalta Mustikkamaan veneluiskalle. Korkeasaari menee kiinni vasta kahdeksalta, joten aiemmin ei parkkipaikalle kannata yrittää änkeä. Toissa kesänä löysimme itsemme säätämässä maston kanssa autojen keskellä, joten odottelimme nyt kaikessa rauhassa parkkialueen tyhjenemistä. Voi olla että jatkossa parkkialueella on enemmän tilaa, sillä kaupunki on nyt vuokrannut alueen Korkeasaaren käyttöön ja tämän seurauksena parkkialue muuttuu maksulliseksi. Saa nähdä miten yhdelle Helsingin parhaista veneenlaskupaikoista käy.
Veneen lasku meni työkiireiden takia sen verran hätäiseksi, etten älynnyt ottaa lainkaan kuvia. Vanhalla rutiinilla vene saatiin kuitenkin laskettua veteen ilman ongelmia ja lähdin siirtämään sitä Lauttasaaren Pajalahteen. Myöhään meni, sillä saavuin satamaan vasta yhden aikaan yöllä. Vene on nyt kuitenkin saatu taas vesille. Käyn lähipäivinä säätämässä maston suoraksi ja asentamassa puomit ja purjeet paikalleen. Veneilykausi 2013 on virallisesti avattu Smile

lauantai 25. toukokuuta 2013

Veneen pesu ja puleeraus

Toukokuussa riitti kiirettä opiskelurintamalla, joten veneen lasku venähti kuun loppuun. Eipä sinänsä haittaa kun ei veneilemäänkään olisi ehtinyt. Toukokuun puolivälissä oli muutama tosi tuulinen yö ja nukuin yöni paremmin, kun tiesin veneen olevan vielä tukevasti trailerin päällä. Vesille Venhon mieli, joten ei muuta kuin kevätkunnostuspuuhat käyntiin…

CameraZOOM-20130523195939627 

CameraZOOM-20130523202150853

Sateet olivat huuhtoneet pressusta pahimmat pölyt pois, mutta pressun alta paljastui ikävä yllätys. Sama musta hiilipöly, joka vainosi meitä vastapäisessä Ruoholahden venesatamassa oli löytänyt tiensä myös Lauttasaaren puolelle. Muistankin hetkeä aiemmin nähneeni satamassa hiililaivan purkamassa lastiaan. Ilmeisesti tuolloin on tuullut juuri sopivasti sieltä suunnasta. Osa pölystä on toki ihan tavallista katupölyä, mutta suurin osa näytti selvästi olevan jo pari vuotta sitten tutuksi valitettavan tutuksi tullutta hiilipölyä.

CameraZOOM-20130523203039869

Pöly oli valitettavasti löytänyt tiensä myös veneen sisälle. Vanha pressumme oli huomattavan suuri, joten vene on ollut lähes “säkitettynä” sen sisään. Tämä oli toki huono asia ilman vaihtumiselle, mutta samalla se oli todella tehokkaasti suojannut kantta ja sisätiloja likaantumiselta. Optimi olisikin runsaan metrin pidempi pressu, jotta päädyt saisi suljettua vain pieniksi tuuletusaukoiksi, jolloin ilma vaihtuisi kohtuullisesti, eikä kansi likaantuisi niin paljon. Noh, pölyt lähtevät kyllä pesemällä ja pyyhkimällä, home olisi ollut ikävämpi yllätys. Sen hajua kun on vaikea saada pois, vaikka kuinka puleeraisi ja tuulettaisi.

20130523_202408

Hauska oli huomata alkuperäisen PRELUDE-tekstin ilmestyneen selvästi näkyviin. Vanhojen tarrojen kohdalla oleva pinta on sen verran tasainen, ettei pöly pääsyt tunkeutumaan huokosiin ja valkoinen teksti korostui muuten tummuneesta kannesta varsin hyvin. Myös jäänteet perän JOHANNA-tekstistä näkyivät selvästi. Kunnon pesu ja vahaus häivyttävät ne taas näkyvistä.

CameraZOOM-20130525124852137 

CameraZOOM-20130525131845195

Viime vuonna näihin aikoihin meillä kävi pieni haaveri Espoon Stora Herrön laiturissa. Ohi ajaneen Rajavartiolaitoksen aluksen valtavat peräaallot yllättivät meidät ja veneen keula pääsi lyömään laituriin. Seurauksena ei onneksi ollut kuin gelcoatvaurio, joten Plastic Paddingin Gelcoat Filler esiin ja paikkaushommiin. Rapsuttelin aluksi irtonaiset palaset pois keulasta ja hion pinnan karkeaksi, jotta täyte tarttuu paremmin kiinni. Vielä pyyhkäisy asetonilla mahdollisen rasvan poistamiseksi ja ei muuta kuin reilusti filleriä päälle. Olisin kyllä voinut laittaa ehkä hieman vähemmän filleriä, sillä hiomista oli lopulta aika lailla. Halusin kuitenkin itse päättää keulan V-muodon ilman pelkoa alkuperäisen gelcoatin hiomisesta puhki, joten reilu kerros oli sinänsä tarpeen. Hioin aluksi suurimmat rosoisuudet pois karkeudella 80, jonka jälkeen jatkoin karkeudella 120. Tasoitin pinnan karkeudella 240 ja viimeistelin karkeudella 400. Loppusilaus vielä Hempelin hyväksi havaitulla Renew Rubbing Liquid –hiontanesteellä ja keula oli taas kuin uusi. Helppo homma.

CameraZOOM-20130525195744580

Hiomisen jälkeen pesin veneen toisella hyväksi havaitulla tuotteella, eli Star Briten karkean kannen puhdistajalla. Olen kokeillut lukuisia erilaisia pesuaineita, mutta nämä Star Briten tuotteet ovat vaatimattomasta ulkonäöstään huolimatta aivan erinomaisia. Toki joukosta löytyy turhakkeitakin, mutta ainakin vesirajan puhdistaja, näkinpoistaja ja karkean kannen puhdistaja tekevät sen mitä lupaavat. Vahauksen osalta en ymmärrä miksi Hempel on päättänyt tehdä muuten hyvästä Clean & Shine NanoCel –tuotteestaan keltaista. Kyseisellä tuotteella pinnasta saa todella sileän, mutta ongelmaksi muodostuu keltaisen vahan jääminen rumasti karhennettujen paikkojen reunoihin. Vaha irrottaa myös tehokkaasti pinnassa vielä pesunkin jälkeen olevaa likaa ja nyt karhennettujen paikkojen reunat on koristeltu likaisen keltaisilla vahajäämillä. Kokemus on osoittanut vahan haalistuvan auringossa ja jäänteiden lähtevän pesussa pois, mutta vahatessa ja erityisesti pintaa kiillotettaessa tämä sotku ärsyttää aivan suunnattomasti. Onneksi sentään heidän Wax & Protect –vahansa on valkoista. Kyljet vahasin tai oikeastaan pinnoitin kahteen kertaan Autoglymin “kultaisella” Extra Gloss Protectionilla. Kyseessä on hartsiliuos, joka kovettuu lasimaiseksi pinnoitteeksi. Pinnan tulee kuitenkin olla joko tasainen ja virheetön maali tai lakkapinta tai sitten se tulee ensin vahata ja kiillottaa kunnolla. Aineen levittäminen huokoiseen pintaan, esim. vanhalle vahaamattomalle mattapintaiselle gelcoatille tuottaa vain kovan harmahtavan pinnan, joka onkin sitten todella vaikea kiillottaa puhtaaksi. Veneemme kyljet olivat edelleen hyvässä kunnossa, joten levitin aineen kylkiin kahteen kertaan. Kuten maalauksessa välihionta, niin tässäkin välikiillotus oli tarpeen ennen uuden kerroksen levittämistä. Käsipelillä työ oli raskasta, mutta lopputuloksesta tuli upea, vaikka itse sanonkin… :) Käytän pois nuo loput Hempelin vahat ja taidan sitten palata takaisin näihin jo autokäytössä hyväksi havaittuihin Autoglymin tuotteisiin. Ne ovat erittäin helposti työstettäviä ja lopputulos ei ole koskaan jättänyt kylmäksi, vaikkakin vahan kesto ei ole aivan niin hyvä kuin muilla merkeillä. Kannen kiillotus Autoglymin “punaisella” Super Resin Polish -vahalla on kuitenkin sen verran leppoisaa puuhaa, että sen viitsii tehdä useamminkin. Pysyypähän venekin puhtaampana.

CameraZOOM-20130525202825443

No niin, vene on nyt puleerattu. Koko päivä siinä menikin, joten veneen lasku jää huomiselle.

tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kevät koittaa

Lumet ja jäät lähtivät Helsingistä viime viikolla, joten nyt oli aika käydä katsomassa miten vene selvisi talvesta.

20130429_18543620130429_185555

Uusi pressu kesti hyvin, vaikka parista kohtaa kaidetolpan kärjessä oleva rengas olikin puskenut siitä läpi. Olisi sittenkin pitänyt laittaa ne tennispallot kaidetolppien päähän, eikä tyytyä “vain” kolmeen kerrokseen vaahtomuovia. Noh, ensi syksynä tiedän mitä tehdä.

20130429_18591920130429_185526

Lauttasaaren talvisäilytysalue on aika pölyinen paikka, sillä sen vieressä kulkee vilkkaasti liikennöity tie. Vene oli kuitenkin säilynyt kohtuullisen puhtaana talven yli, mutta päätin kuitenkin vielä jättää pressun paikalleen kunnes kevätsateet ovat pesseet suurimmat katupölyt pois ja samalla huuhtovat pressunkin puhtaaksi. Monien veneiden kohdalla näytti olevan meneillään pohjan hionta, joten senkin puolesta oli parasta jättää pressu suojamaan pahimmalta hiontapölyltä. Istuinlaatikon takaosa oli likaantunut eniten ja ilmeisesti jokin lintu oli myös käynyt nokkimassa vaahtomuoveja ja talviluukun tuuletusritilää.

Satamassa oli moni vene pääsyt jo vesille, mutta itse en ajatellut pitää asian kanssa mitään kiirettä. Vesillä on vielä sen verran kylmää, eikä lähisaarten palvelutkaan ole vielä käytössä, joten odottelen lämpimämpiä kelejä ja rupean vasta sitten hommiin Iloiset kasvot.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Ampumaharjoitukset

20130309_122810

Helsingin Meripelastusyhdistys ja SMPS Espoon Meripelastajat järjestivät lauantaina 9.3.2013 Helsingin Jollaksessa, Matosaaren meripelastusasemalla hätärakettiharjoituksen. Harjoituksessa pystyi turvallisesti harjoitella punaisten hätärakettien, käsisoihtujen ja oranssien hätäsavujen laukaisua. Ennen ammuntaa välineet tarkastettiin ja ampujille annettiin henkilökohtainen opastus niiden oikeanlaiseen käyttöön.

20130309_122719

Paikalle löytäminen oli helppoa hyvien opasteiden ja jopa näinkin kirkkaassa auringonpaisteessa kauas näkyvien hätärakettien loimottaessa taivaalla. Toki kirkasta taivasta vasten rakettien jättämä savuvana erottui vieläkin selvemmin.

Ilmoittautumisen ja välineiden tarkastuksen jälkeen oli aika siirtyä merkityille ampumapaikoille.

20130309_12035820130309_11275720130309_121821

Hätäraketit ammuttiin siten, että kädet ojennettiin suojapleksin sivuilta ulkopuolelle ja raketti laukaistiin pleksin toiselta puolelta. Tällöin vahinko- tai ongelmatilanteessa raketti ei pääse tulemaan silmille. Eräs Helsingin Meripelastusyhdistyksessä vapaaehtoisena meripelastajana työskentelevä tuttavani oli aiemmin suositellut käyttämään nahkahanskoja rakettien ja soihtujen kanssa. Raketeista ja soihduista lentää paljon kuumia kipinöitä, joten keinokuituiset hanskat palavat helposti puhki. Jokainen voi kuvitella millaista olisi ampua ilotulitteita, varsinkin raketteja paljain käsin…

20130309_12113920130309_121002

Rakettien jälkeen oli vuorossa soihdut ja savut. Savuja ei kovin monella ollutkaan, sillä suomalaisten katsastussääntöjen mukaan ne ovat pakollisia vasta 1. luokassa, suositeltuja toki myös 2. luokassa. Vaikka veneemme onkin katsastettu 3. luokkaan, niin olin kuitenkin varmuuden vuoksi aikanaan hankkinut kahden raketin, kahden soihdun ja yhden oranssinsavun setin, joten pääsin kokeilemaan kaikkia välineitä. Todennäköisesti tulen jatkossakin hankkimaan samanlaisen setin, vaikka raketitkaan eivät enää ole pakollisia 3. luokassa. Turvallisuusvälineiden kohdalla harvemmin kannattaa mennä “minimivaatimusten” mukaan.

20130309_11461120130309_115513

Savu oli erittäin helppokäyttöinen ja osoitti selvästi hyödyllisyytensä merkinantovälineenä. Savupatsas näkyi kauas ja mereen heitettynä se värjäisi myös vettä isohkolta alueelta. Myös soihtujen kanssa nahkahanskojen tarpeellisuus tuli todistetuksi. Soihdun metallinen varsi oli aivan punahehkuinen ja ympäriinsä lentävät kipinät todella kuumia. Soihdun pitäminen paljain käsin olisi ollut kohtuullisen ikävää puuhaa.

20130309_121454

Paikalle oli kutsuttu myös pelastuslaitoksen edustajia, joiden ohjeistamana pääsi harjoittelemaan allaspalon sammuttamista käsikäyttöisellä 6 kg vesisammuttimella. Yllättävän moni yritti epätoivoisesti sammuttaa liekkejä ylhäältä päin, eikä ohjeen mukaisesti liekkien juuresta. Olen viime aikoina harkinnut pienen hiilidioksidisammuttimen hankkimista veneelle 2 kg jauhesammuttimen kaveriksi. Jauhesammutin sotkee aivan älyttömästi ja vaahto- tai vesisammuttimet ovat yleensä vähintään 6 kg pulloissa, joten ylimääräinen 2 kg hiilidioksidisammutin voisi olla ihan paikallaan pienten, erityisesti sähkö- tai perämoottoripalojen sammuttamisessa. Toivon toki ettei sammutinta koskaan tarvitsisi, mutta ei vara venettä polta Iloiset kasvot

Oli kyllä erittäin mielenkiintoista ja varsinkin hyödyllistä päästä kokeilemaan hätäraketteja, soihtuja ja savua käytännössä. Mielenkiintoista oli myös nähdä se miten erilaisia laukaisumekanismeja raketeista löytyy ja kuinka eri tavalla ne lähtevät matkaan. Osa raketeista lähti taivaalle “kuin tykin suusta” ja osa taas “vain suhahti” maltillisesti matkaan. Luonnollisesti nämä “rauhallisemmat” raketit eivät myöskään ehtineet olla ilmassa kovin kauan, vaan useimmat niistä päätyivät palamaan hangelle.

PainsWessex raketit, soihdut ja savu

Omat välineeni olivat Pains Wessex –merkkisiä, mutta tämän päivän kokemuksen perusteella taidan jatkossa hankkia Ikaros –merkkisiä. Erityisesti niiden helppo laukaisumekanismi ja rakettien pitkä viipyminen taivaalla herättivät luottamusta. Hankin aikanaan nämä Pains Wessexin tuotteet sillä perusteella, että niissä mainostettiin olevan muita pidempi paloaika. Kokemuksesta voin nyt sanoa, että raketin valopallon osalta tämä ilmeisesti pitääkin paikkansa, mutta pidemmän paloajan kustannuksella on raketin ajoaineen määrästä jouduttu tinkimään, eikä raketti näin ollen nouse kovin korkealle.

20130309_12182120130309_12183120130309_121839

Kuten yllä oleva kuvasarja osoittaa, pitkä paloaika yhdistettynä lyhyeen lentoaikaan johti siihen, että raketti tuli nopeasti alas ja paloi lopun aikaa hangella. Meressä kelluva hätäraketin valopallo on merkinantovälineenä kohtuullisen hyödytön. Ikaros -raketit nousivat huomattavasti korkeammalle, toki niiden valopallot myös sammuivat aiemmin, mutta silti ne vaikuttivat hyödyllisemmiltä.

Latasin YouTubeen myös lyhyen videon välineiden käytöstä.