lauantai 27. lokakuuta 2012

Pressun tarkastus

Lauantaina oli kaunis keli, joten lähdin aamulla käymään veneellä. Pressusta oli pahimmat rypyt jo suoristuneet, joten nyt oli hyvä hetki laittaa lisää pehmustetta kriittisiin paikkoihin ja kiristää pressu talven tuiskuja varten.

20121027_121124

Bilteman vaahtomuovista valmistettu putkieriste toimii hyvin myös maston ja kaiteiden pehmusteena.

20121027_121149

Aikaisempi omistaja oli teettänyt veneeseen kaiteet, jotka valitettavasti sattuvat olemaan kiinteää mallia. Kiinteät kaidetolpat ovat todella hankalia pressun kannalta, sillä lumen painaessa kaikki voima kohdistuu kaidetolppien päähän ja pehmustuksesta huolimatta ne tuppaavat puskemaan pressusta läpi. Viime syksynä laitoin kaiteiden päähän tennispallot, mutta kevääseen mennessä nekin olivat tulleet pressusta läpi. Tällä kertaa kokeillaan kahta kerrosta vaahtomuovia, mutta pelkäänpä pahoin ettei sekään riitä suojaamaan pressua.

20121027_121258

Laitoin samalla vaahtomuovia myös vinssien ja köysilukkojen päälle. Istuinlaatikossa ei ole erillistä kehikkoa kannattelemassa pressua, joten lumi painaa pressua vinssejä ja köysilukkoja vasten. Saa nähdä kuinka paljon lunta saamme tänä talvena ja kuinka ahkerasti saamme käydä putsaamassa sitä pois pressun päältä. Uusi pressu on kuitenkin onneksi huomattavasti vahvempaa tekoa kuin vanha, joten jos vanha kevytpeite kesti useamman vuoden, niin eiköhän tämä järeämpikin selviä talvesta ihan kunnialla.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Uusi venepeite

Olen jo hetken aikaa etsinyt sopivaa venepeitettä talvipressuksi. Vanha peite oli turhan kevyttä tekoa, joten uuden peitteen tulisi olla tehty hieman järeämmästä materiaalista. Se ei kuitenkaan saisi olla liian painava, jotta sitä olisi helppo käsitellä yksin. Selasin läpi monia eri vaihtoehtoja ja ostin lopulta Clasun tarjouksesta Handy-monitoimipressun. Tämä uusi peite on  materiaaliltaan 250 g/ m2 vahvistettua ja UV-suojattua nylonia, joten se sopii hyvin pienen veneen peitteeksi.

20121013_130557 20121013_130656

Peitteen reunoissa on kätevät lenkit, joihin oli helppo kiinnittää joustavasta köydestä pienet lenkit ja näistä sitten kiinnittää pressu traileriin. Pressu toimitettiin omassa “merimiessäkissään”, johon se oli pakattu sen verran tiiviisti, että taitoksilla menee varmaan hetki ennen kuin suoristuvat kunnolla. Täytyy myöhemmin käydä kiristämässä pressua ja lisäämässä pari joustinta ja pehmustetta kriittisiin kohtiin, mutta muuten vene on nyt peitelty talvea varten. Katsotaan miten uusi peite selviytyy talvesta.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Veneen nosto

Syksyn säät ovat vaihtelevia ja vapaa-aikakin tuppaa olemaan kortilla, joten nyt oli sopiva aika nostaa vene. Yleensä nostan veneen vasta lokakuussa, mutta saanpahan nyt kerrankin tehdä syksyn puleeraukset “lämpimässä” säässä.

2

Siirsin veneen iltapäivällä Mustikkamaalle, jossa on kenties yksi Helsingin parhaimmista veneluiskista. Mustikkamaan veneluiska on Korkeasaaren parkkipaikan yhteydessä, joten myös auton saa helposti veneen viereen ja tavarat saa nostettua veneestä suoraan autoon. Tuuli oli leutoa, joten samalla oli hyvä tilaisuus kuivatella keulapurjetta ennen sen irrotusta rullalaitteesta. Ystäväni Samuli tuli nostoon avuksi ja vetäisi veneen vaivattomasti ylös Dodge Aspenillaan. Kaadoimme myöhään illalla vielä maston ja jätimme veneen odottamaan seuraavaa aamua.

3

Korkeasaaren sesonki on edelleen käynnissä ja parkkipaikka tuppaa päivisin olemaan todella ruuhkainen. Saavuinkin heti aamusta sitomaan maston veneen kannella ja siirtämään veneen toisaalle pesua varten. Veneen pohja on maalattu aivan erinomaisella Hempelin itsekiillottuvalla Mille Xtralla ja se olikin pysynyt todella puhtaana. Viime päivien tuuliset säät olivat nostaneet kylkiin runsaan kerroksen öljyistä töhnää ja perän vesirajaan oli kertynyt jonkin verran limaa, mutta muuten vene oli kohtuullisen puhdas.

45

Pohjaa ei periaatteessa tarvinnut pestä lainkaan ja kyljetkin puhdistuivat helposti veneshampoolla, joten kannen pesun, sisätilojen puleerauksen, makeavesijärjestelmän tyhjennyksen ja tankin puhdistuksen jälkeen vene oli taas valmis talviteloille.

76

8

Vielä täytyy hankkia uusi suojapeite ja peitellä vene talvea varten, mutta muilta osin veneilykausi 2012 taisi olla tässä.

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Purjehdus päivä

Lähdimme sunnuntaipäiväksi Elinan vanhempien ja erään perhetuttavan kanssa purjehtimaan. Kyseisellä henkilöllä on kesämökillään oma optari, joten purjehduksen perusteet olivat hänellä jo ennestään hallussa. Vaikka veneemme on purjeveneeksi varsin pieni, on se kuitenkin olennaisesti suurempi ja erilainen kuin optari, joten hänkin sai nyt edes vähän kokemusta itseoikaisevasta köliveneestä. Tarkoituksenamme oli alunperin purjehtia Kaunissaareen, mutta päivälle ennustettu kova tuuli muutti suunnitelmat. Paluumatka Kaunissaaresta kovassa, yli 10 m/s tuulessa ja reippaassa aallokossa ei näillä syksyn lämpötiloilla enää houkutellut yhtään. Päätimme siis jäädä purjehtimaan Helsingin edustalle ja katsoa minne tuuli meidät kuljettaa.

20120909_122123

Tuuli olikin paikoitellen todella navakkaa ja saimmekin jopa luukutettua kesän nopeusennätyksen 6,2 solmua sivutuulessa, ilman surffausta tai muutakaan “apua”. Mainittavaa myös on, että kyydissä oli viisi normaalipainoista aikuista tavaroineen, joten kuormaakin oli tämän kokoiselle veneelle hieman normaalia enemmän. Tuuli kuljetti meidät lopulta kahvittelemaan Vasikkasaaren yhteysvenelaituriin. Yhteysvene ei enää kulkenut, joten kiinnittyminen oli sinänsä ok. Yksityinen risteilyalus kävi kuitenkin ilmoittamassa heidän saapuvan laituriin muutaman tunnin päästä ja varmistamassa, että heille on varmasti tarpeeksi tilaa.

20120909_124730

Vasikkasaari osoittautuikin hyvin mielenkiintoiseksi kohteeksi. Saarella on paljon vanhoja sodan ajan jäänteitä, joista erikoisimmat olivat vanha ammusvarasto ja suuri öljysäiliö, joita oli myöhemmin ilmeisesti käytetty teattereina tai vastaavina. Enpä ole ikinä ennen käynyt vanhan öljysäiliön sisällä ja paikan akustiikka se vasta erikoista olikin. Kaiku kimpoili monta kertaa säiliön seinistä aiheuttaen mahtavan efektin. Nautimme päiväkahvit rantakallioilla ja jatkoimme matkaamme kohti Pyysaaren ravintolaa.

20120909_143304

Ajoimme lyhyen matkan Pyysaareen lopulta koneella, sillä vastatuuli oli todella kovaa ja puuskaista, eikä veneemme vanhoilla purjeilla luoviminen kovassa tuulessa ole kaikkein mukavinta puuhaa. Samaan ratkaisuun näyttivät päätyneen myös muut, sillä kukaan ei matkannut kyseistä matkaa purjeilla.

Pyysaaresta lähdettyämme otimme isoon ykkösreivin ja matkasimme yhdellä halssilla Herttoniemen edustalta Harakan rantaan. Merisataman läpi jouduimme ajamaan koneella, sillä tuuli kanavoitui taas täysin vastaiseksi. Hernesaaren luona nostimme uudelleen purjeet ja painoimme hetken aikaa vauhdilla kohti Lauttasaarta. Tuuli pääsi kuitenkin taas kanavoitumaan ja painoi Lauttasaaren ja Jätkäsaaren välistä sellaisella voimalla, että rullasimme genoan sisään ja luovimme lopun matkaa Pajalahteen pelkällä isolla.

Todella mukava ja paikoitellen hyvin jännittäväkin reissu, josta ei vauhtia puuttunut :)

perjantai 7. syyskuuta 2012

Esittelysivusto

Nyt on Preluden esittelysivustokin saanut vihdoin ensimmäisen sisältöpostauksensa, eihän siinä mennytkään kuin pari vuotta… ;)

Sivusto löytyy siis osoitteesta http://prelude19esittely.blogspot.fi/

Linkki sivustolle löytyy myös oikean reunan blogilistasta.

torstai 16. elokuuta 2012

Iltapäivän pyrähdys

Keskiviikkona oli kaunis keli, joten päätin hyödyntää iltapäivän lähtemällä veneilemään.

20120815_192119

Yritin aluksi matkata purjeilla, mutta kuten kuvasta näkyy, tuuli tyyntyi illaksi kokonaan. Päätin sitten ajella koneella Espooseen seuraillen matalia sisäväyliä. Köli ylhäällä vene tarvitsee alle metrin vettä alleen, joten pystyin huoletta ajelemaan pitkin kauniita rantaväyliä ja ihailla maisemia.

20120815_204314

Pyörähdin samalla Suomenojan venesatamassa katsomassa josko Suomen toisen Preluden omistaja olisi paikalla. Omistaja ei ollut, mutta vene oli puhtaana laiturissa. Puin satamassa lisää vaatetta ylle ja keittelin kahvit paluumatkaa varten. Satamasta lähtiessä aurinko oli jo laskenut pilviverhon taakse ja sataman yllä leijui kaunis usva.

20120815_210907

Haukilahden venesataman edustalla muutama purjehtija yritti edelleen sinnikkäästi edetä purjeilla, pari pyrki jopa merelle päin. Onnea matkaan :)

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Päiväretki Kaunissaareen

Lähdimme Heinin ja Aksun kanssa lauantaina päiväretkelle kohti Sipoon Kaunissaarta. Kaunissaari on ollut suunnitelmissa jo pitkään, eikä kukaan meistä ollut vielä käynyt siellä. Vuosaarestahan sinne pääsee helposti myös yhteysveneellä. Tuulta ei ollut kuin henkäys, joten matka taittui pääosin konevoimin.

20120811_185241 20120811_185247

Kaunissaaren satamassa oli paljon veneitä, mutta myös runsaasti venepaikkoja, joten löysimme helposti hyvän kävelyaisalla varustetun venepaikan. Valitsimme kahdesta vapaasta aisapaikasta kapeamman, jotta suurempi paikka jää vapaaksi jollekin suuremmalle veneelle.

20120811_185150

Kaunissaaressa on todella hyvät palvelut. Aksu maksoi veneen kiinnittymismaksun 12 €. Aivan selväksi ei tullut pitääkö maksu maksaa jos on saaressa vain pari tuntia. Käytimmehän me toki saaren palveluja ja sananmukaisesti kyseessähän ei ole yöpymis- vaan kiinnittymismaksu. Saaren pohjoisrannalla näytti olevan myös pieni käyntilaituri, olisiko sitten ravintolassa käyntiä varten.

20120811_191908

Aurinko paistoi koko päivän ja paluumatka taittui tyynessä kelissä hissukseen koneella ajellen. Olin tankannut bensatankin täyteen ja varannut matkaan myös 5 L kanisterin varabensaa. Lauttasaaresta on kuitenkin Kaunissaareen kohtuullisen pitkä matka, emmekä päässeet matkaamaan purjeilla lähestulkoon ollenkaan, joten polttoaine alkoi olla vähissä. Suunniteltu reitti kulki siis Lauttasaaresta ulkoreittiä pitkin Kaunissaareen ja paluu taas sisäreittiä pitkin Hevossalmen kautta. Tuolle matkalle polttoaine riittäisi hyvin, mutta Hevossalmen silta olikin suljettu merikaapelivian takia. Tällaista tietoa ei löytynyt Hevossalmen aukioloajoista kertovalla Liikenneviraston sivulla, eikä löydy vieläkään. Tieto löytyi myöhemmin viraston etusivulta, joten jatkossa täytyy muistaa katsoa myös etusivun uutiset, eikä vain googlettaa “Hevossalmen silta”. Tämä tarkoitti siis sitä, että joutuisimme palaamaan reippaasti takaisin itään päin ja kiertämään Santahaminan ulkokautta. Ongelmana oli kuitenkin se, ettei polttoaine välttämättä riittäisi koko reissuun. Hitaasti ajellen se todennäköisesti juuri ja juuri riittäisi, mutta liian usein Meripelastusseura joutuu hinaamaan veneitä joilta on loppunut polttoaine, joten tällaiseen huolimattomuuteen en haluasi syyllistyä. Myöskään tuulen ei ennustettu voimistuvan, eli purjeitakaan ei voinut hyödyntää. Kiinnityimme hetkeksi Hevossalmen sillan vieressä olevaan satamaan ja soitimme lähellä asuvalle tuttavapariskunnalle. Pauliina ja Jussi tulivat apuun ja kävivät autolla läheisellä huoltoasemalla tankkaamassa veneen tankin täyteen. Keittelimme kahvit ja lähdimme rauhallisin mielin kiertämään Santahaminaa ulkokautta. Täydellä tankilla pystyimme ajamaan koneella täyttä vauhtia, joten saavuimme Lauttasaareen vain noin tunnin suunniteltua paluuaikaa myöhemmin.

Olipahan tapahtumarikas reissu, jossa opittiin paljon uutta. Kaiken kaikkiaan todella mukava ja muistorikas reissu.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Purjehdus Harmajan ympäri, Vol. 2

Perjantaina oli todella kaunis keli, joten päätimme Samulin kanssa lähteä vesille. Aiempi Harmajan kiertäminen oli tapahtunut hieman turhan kovassa kelissä, joten nyt oli oiva tilaisuus tehdä uusintakierros.

20120727_175936

Tuulta ei lähtiessä ollut paljoakaan, mutta pääsimme kuitenkin etenemään purjeilla siedettävää 2-3 solmun nopeutta.

20120727_180248

Suuntasimme ulos Pihlajasaaren ja Melkin välistä. Luotojen välistä löytyi suora linja Harmajalle, joka yllä olevassa kuvassa siintää kaukana horisontissa.

20120727_184443

Pääsimme lopulta purjehtien Harmajalle asti. Matka taittui leppoisasti Reiskan hoitaessa ohjauksen, meidän kuunnellessa matkan aikana Lasse Mårtensonia ja nauttiessa maittavat pullakahvit.

20120727_190245

Harmajan eteläpuolella tuuli oli enää vain lehmän henkäys, joten jouduimme siirtymään konevoimaan. Harmajan vierestä kulkee laivareitti Tallinnaan ja saimmekin jännitystä pika-alusten valtavien peräaaltojen muodossa.

20120727_200116

Matka Harmajalle kesti sen verran kauan, että päätimme jäädä ankkuriin läheisen Matalaharan lintuluodon viereen ja valmistaa illallista.

20120727_200701

Matalahara tarjosi myös hyvän suojan ohi kulkevien matkustaja-alusten aalloilta. Niitä olikin mukava seurata nauttien samalla illallista istuinlaatikon pöydän ääressä. Tämä olikin ensimmäinen kerta tänä kesänä kun pöytä oli käytössä. Katsotaan jos saisimme tänä kesänä tehtyä myös puomiteltan valmiiksi.

20120727_220034

Paluumatkalla pysähdyimme hetkeksi Merisatamaan keittelemään iltakahvit ja nauttimaan auringonlaskusta. Samalla saimme ihmetellä korkean nosturin huipusta köysi jaloissaan putoavia ihmisiä. Itse koen lievää korkean paikan kammoa, joten pelkästään jo korissa ylös nosturin nokkaan nouseminen olisi minulle liikaa, saati että haluaisin hypätä sieltä alas, ei ikinä…

20120727_220047

Auringon laskettua ilma viileni nopeasti ja kosteus nousi vedestä. Vesi oli mittarin mukaan 19 asteista, ilman ollessa vain 16. Yllä olevasta kuvasta näkee kuinka pöydänpintaan muodostui hetkessä aikamoinen kosteuskerros. Sääasema näytti suhteellisen ilmankosteuden ulkona olevan huimat 96 %.

Illan pimetessä suuntasimme takaisin Lauttasaareen. Olipa mukavaa olla kerrankin liikkeellä ihan fiiliksen mukaan ilman minkäänlaista aikataulua. Reissusta löytyy nyt myös video blogin oikeasta reunasta. Tässä myös suora linkki MaKu:n YouTube sivuille, sillä oikean reunan videopalkissa näkyy vain neljä videota.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Purjehduspyrähdys

Lähdimme pikaiselle lauantaipurjehdukselle ja päätimme suunnata Lauttasaaren länsipuolelle Läntiseen käärmeluotoon. Saimme houkuteltua mukaamme myös ystävämme Samulin. Luovimme kevyessä vastatuulessa Pajalahdesta Melkin ohitse ja olimmekin jo hetkessä Käärmeluotojen eteläpuolella.

20120721_135041

Laskimme purjeet ja ajoimme koneella tuulen suojaan Pohjoisen ja Läntisen käärmeluodon väliin. Tuuli ja aallokko oli kovenemaan päin, joten Läntisen käärmeluodon länsirannan kiinnityslenkit eivät houkutelleet. Pari moottorivenettä oli näköjään kiinnittynyt suoraan luodon pohjoispään hiekka-/ sorarantaan, joten päätimme antaa heille hieman ihmettelemisen aihetta rantautumalla purjeveneellä perä edellä samalle rannalle. Eräs mukava pappa tulikin heti rantauduttuamme jututtamaan meitä ja kyselemään veneemme syväyksestä.

20120721_142250

Minä olin tietenkin erityisen tyytyväinen kun saimme viimein kunnon mahdollisuuden kiinnittyä merellä “järvityyliin”. Vesikin oli tällä kohtaa kohtuullisen kirkasta, joten suurimmat kivet näkyivät hyvin ja pääsimme peruuttelemalla väistelemään ne helposti. Ranta ja rannan edusta on ilmeisesti pääosin soraa ja mukulakiveä, joten ankkuria sai vetää hetken perässä, ennen kuin se nappasi kunnolla kiinni. Elinan nostaessa myöhemmin ankkuria, mukana nousi myös aikamoinen merirokon pinnoittama kivenmurikka. Ankkurimme on kopio-Bruce ja se oli löytänyt juuri sopivan kokoisen kiven kauhaansa.

Mukava reissu kaiken kaikkiaan! Käärmeluotoihin ensi kertaa suuntaaville vinkiksi sellainen, ettei ainakaan Läntisessä käärmeluodossa ole keittokatoksesta huolimatta polttopuita tarjolla. Kannattaa siis tuoda omat puut, hiilet tai grilli. Muuten luoto on kyllä todella mukava päiväretkikohde, jossa myös moni meloja näyttää telttailevan mielellään.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Pientä puuhastelua

Palasimme juuri viikon polkupyöräreissulta Ahvenanmaalta. Parempia kelejä ei olisi voinut toivoa. Aurinko paistoi lähes koko ajan ja se ainoa sadekuurokin sattui aamuyölle.

20120703_183258

Poljimme Ahvenanmaalle pohjoista reittiä Brändön kautta. Brändön “merta halkovat” tiet olivat hieno kokemus ja kuvia tuli räpsittyä varmaan joka aukealla.

20120703_223916

Yllä oleva maisemakuva on taas Bomarsundista, joka oli molempien mielestä ehdottomasti koko reissun hienoin paikka. Vanhan Bomarsundin suurlinnoituksen ja sen vartiotornien rauniot, sekä ylipäätään koko alue korkeine kallioineen oli todella mykistävä. Siellä näytti olevan myös aika suojainen vierasvenesatama, veneellä Ahvenanmaan koillisosaan suuntaaville vinkiksi.

20120705_16221520120705_161238 

Eckeröstä löytyi myös kenties komein juhannussalko, sekä toinen paikallinen erikoisuus. Elvis elää sittenkin ja asuu näköjään Ahvenanmaalla.

 20120705_170829 20120705_210115

Loppuviikosta ilma oli jo todella lämmin, joten ajoimme Eckerön eteläkärkeen Degersandin upealle hiekkarannalle. Merivesi oli kohtuullisen vilpoista, mutta molemmat kävivät urheasti uimassa. Illalla kävimme vielä ihastelemassa Storbyn kylän kaunista satamaa ja ihmettelemässä viereisessä vierasvenesatamassa Ruotsalaisten valtavia purjeveneitä. Joukossa ei montaa suomalaista venettä näkynyt. Kun suomalaiset painavat joukolla rapakon yli Viroon Piritan satamaan, niin ruotsalaiset näyttävät suuntaavaan Ahvenanmaalle Eckeröön. Itsekin kyllä valitsisin mieluummin jälkimmäisen :)

Hieno reissu! Ei niitä Ahvenanmaan polkupyöräretkiä ole turhaan mainostettu. Autolla saari olisi toki nähty puolet lyhyemmässä ajassa ja olisi voinut tuoda enemmän tuliaisia, mutta onpahan syy lähteä uudestaan. Seuraavalla kerralla voisikin mennä eteläistä reittiä Kökarin kautta, sillä nyt palasimme laivalla takaisin Helsinkiin suoraan Maarianhaminasta.

Vene oli reissun aikana ehtinyt likaantua jonkin verran, joten kävin pikaisesti pesemässä ja vahaamassa kannen. Kyljet kaipaavat vielä pesua, mutta se jääköön seuraavaan kertaan. Lisäsin samalla yhden springiköyden takaknaapiin. Keula oli jo kahdella köydellä kiinni, joten peränkin oli syytä olla. Venepaikkamme on laiturin reunimmainen, joten tuuli pääsee painamaan venettämme ulos laiturista ja suoraan naapurivenettä kohti. Vaikka veneemme on kohtuullisen kevyt, niin olin silti hieman huolissani peräköyden pitävyydestä. Köydet ovat kyllä uusia, mutta jos tuo ainoa peräköysi syytä tai toisesta irtoaa, niin perämoottorimme hakkaa välittömästi naapuriveneen kylkeen. Tämän halusin ehdottomasti välttää, joten perän kiinnitys kahdella köydellä rauhoittaa kummasti mieltä tuulisina iltoina.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Veneen siirto Lauttasaareen

20120618_10264820120618_104313

Maanantai-aamuna katsoin, että tuuliennusteet olivat edelleen kovat, mutta aamulla 9-11 olisi edes hieman kevyempi keli. Saavuin satamaan hieman yhdeksän jälkeen ja lähdin heti matkaan kohti Lauttasaarta. Keli olikin mitä mainioin ja annoin Reiskan hoitaa ohjaamisen. Samalla tuli testattua kuinka nopeasti Reiska oppii sopeuttamaan ohjauksen vallitsevaan merenkäyntiin. Kyseissä pinnapilotissa on siis ns. AutoSeastate –toiminto, eli pilotti oppii pikkuhiljaa olemaan noteeraamatta pieniä aaltojen aiheuttamia kurssivaihteluita ja ohjaa ainoastaan olennaisissa kurssimuutoksissa. Suurissa sivumyötäisissä aalloissa Reiskan ohjaus on mielestäni hieman liian hidas, jolloin veneen keula vaeltaa ja muut veneilijät saattavat ihmetellä “holtitonta menoa”. Silti plotterin jäljen perusteella kurssiviiva on kuitenkin paljon suorempi kuin mitä se olisi jos itse olisin ollut pinnassa. Itse ohjaamalla pystyy taas ennakoimaan aaltoja, jolloin veneen käytös on rauhallisempaa. Molempi parempi Iloiset kasvot

20120618_115147

Matka Lauttasaareen taittui vajaassa tunnissa ja pääsin nyt arvioimaan tarkemmin keulakärjen vaurioita. Onneksi kyseessä on vain gelcoatvaurio ja sekin siltä osalta, jonka olin itse aiemmin jo veneen kunnostuksen yhteydessä paikannut. Keulasta lähti iso palanen Gelcoatia, mutta korjaan sen helposti Plastic Paddingin valkoisella Gelcoat Fillerillä.

20120618_121506

Sateisen viikonlopun jälkeen oli hyvä kuivatella köydet ja tekstiilit veneen kannella. Tuuli oli kuitenkin niin kova, että kerran sain juosta laiturilla lentävän istuintyynyn ja toisella kerralla tyhjän vesikanisterin perässä. Aurinkoisessa säässä kaikki kuivui nopeasti.

20120618_181056

Kun kaikki oli viimein saatu kuivaksi, olikin taas aika suunnata uudelleen meren tyrskyihin. Minulla oli iltapäiväksi sovittuna veneen katsastus Helsingin Merisatamaan, joten sinne siis. Kuten kuvasta näkyy aallokko oli edelleen varsin kovaa ja olin taas aivan märkä palatessani Lauttasaaren.

Vene on nyt kuitenkin katsastettu ja taas valmiina uusiin seikkailuihin!

Oikein hauskaa Juhannusta kaikille!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Viikonloppureissu saaristoon

Tuttavapariskuntamme Heini ja Aksu ehdottivat jo jokin aika sitten yön yli kestävää retkeä saaristoon. Viime viikonloppu oli kaikilla vapaa, joten pakkasimme tavarat ja lähdimme lauantai-aamuna matkaan kohti Espoon saaristoa. Viime kerralla kun Heini ja Aksu olivat kanssamme veneilemässä oli täysi pläkä. Tuulta käytiin etsimässä Suomenlinnan edustalta ja hieman ulompaakin, mutta kun ei tuule niin ei tuule. Tällä kertaa tuulta oli riittämiin ja nostimmekin purjeet heti ohitettuamme Melkin pohjoiskärjen viittaportin.

20120616_140941

Purjehdimme koko matkan aurinkoisessa kelissä täysillä purjeilla mukavaa 4-5 solmun nopeutta aina Torra Lövöön saakka. Aksun ohjastamana laskimme ankkurin ja kiinnityimme kohtuullisessa vastatuulessa vanhaan, jo käytöstä poistettuun yhteysvenelaituriin. Periaatteessa laituriin kiinnittyminen on kiellettyä, mutta koska saaressa ei oikein ollut kyseisellä tuulella sopivaa paikkaa purjeveneen kiinnittyä, eikä yhteysvenekään enää saareen kulkenut, niin katsoin ettei kiinnittyminen varmastikaan häirinnyt ketään. Valmistimme ruoat laiturin läheisyydessä olevalla grillipaikalla, joten olimme valmiina tarvittaessa siirtämään veneemme pois tieltä.

20120616_195214

Torra Lövön jälkeen suuntasimme varsinaiseen yöpymiskohteeseemme Stora Herröhön. Saavuimme sopivasti paikalle kun iso moottorivene irrottautui laiturista ja saimme näin viimeisen vapaana olevan poijupaikan. Heini ja Aksu pystyttivät teltan ja siirryimme ruoan valmistuspuuhiin. Illaksi oli ennustettu sadetta, joten halusimme saada ruoat valmiiksi ennen sitä. Sade oli onneksi lopulta varsin vähäistä.

20120616_205718

Olin hankkinut mukaan tunnelmaa luomaan muutaman ison lämpökynttilän, mutta ne tuppasivat sammumaan tuulessa. Aksu keksi kuitenkin oivat tee-se-itse kynttiläpidikkeet vanhoista tölkeistä ja näin saimme nauttia kynttilöiden valosta myöhään yöhön asti.

Sunnuntai-aamuna ei satanut, mutta sadetutka osoitti ison sadealueen lähestyvän kovaa vauhtia. Heini ja Aksu saivat telttansa kasaan juuri kun ensimmäiset pisarat alkoivat ropista niskaan. Seuraavat pari tuntia istuskeltiinkin sitten veneessä aamupalaa syöden ja isoja aaltoja kauhistellen. Stora Herrön laiturin edustalla, toisella puolella salmea, kulkee veneilyn runkoväylä ja suurten moottoriveneiden aallot keikuttavat laiturissa olevia veneitä varsin rankasti. Laiturin pienimmät veneet, meidän ja laiturin päässä ollut moottorivene, kärsivät suurimmat vahingot, kun merivartioston alus ajoi kohtuullisella vauhdilla ohi ja nostatti suuret aallot. Molempien veneiden keulat olivat sen veran matalia, että ne pääsivät suuren aallon pohjalla sukeltamaan laiturin alle ja iskemään laiturin perustuksiin. Me selvisimme kovalla täräyksellä ja pienellä keulakärjen gelcoatvaurioilla, mutta moottoriveneestä hajosi kuulemma keulakaiteiden kiinnitykset veneen sisältä. Tämän kokoiset veneet onkin siis Stora Herrön laiturissa syytä pitää varsin kaukana ja peräköysi kohtuullisen kireällä. Aaltoja myös tulee jatkuvalla syötöllä, joten laituri ei välttämättä ole paras paikka yöpymiseen.

Keskityin niin tiiviisti seuraamaan saderintaman etenemistä, etten ollenkaan huomannut katsoa viimeisimpiä tuuliennusteita. Katsoin ennusteet kyllä perjantaina illalla, mutta nepä olivatkin muuttuneet huomattavasti. Lähtiessämme paluumatkalle tuuli olikin sitten yltynyt varsin rajuksi ja aallot olivat sen mukaisia. En tiedä johtuiko tuulesta vai aalloista, mutta heti lähdettyämme huomasimme purjeveneen, joka oli ajautunut matalikolle ja makasi kyljellään Suvisaariston edustalla olevalla väylällä. Meripelastus saapui kuitenkin nopeasti vetämään veneen irti ja he pääsivät omin avuin jatkamaan matkaa viereiseen saareen. Mekin jäimme hetkeksi saaren suojaan ankkuriin pohtimaan vaihtoehtojamme sään suhteen. Tuuliennusteen mukaan keli oli pahenemaan päin, joten päätimme yrittää kiertää kaikki pahimmat paikat, jossa suuret aallot pääsevät vyörymään saarten välistä. Lähdimme aluksi suuntaamaan kohti Suomenojan venesatamaa, josta olisimme jatkaneet matkaa suojaisia sisäväyliä pitkin kohti Lauttasaarta. Matkalla kävi kuitenkin selväksi ettei näin pienellä veneellä ollut sellaisessa kelissä vesille mitään asiaa ja päätimme suunnata suoraan Suomenojan venesataman huoltolaituriin ja jättää veneen sinne odottamaan parempaa keliä. Elina soitti matkalla Samulille, joka tulikin hakemaan meidät autolla pois satamasta. Tästä syystä sitä merisäätä pitäisi seurata jatkuvasti. Noh, virheistä oppii…

Suomenojan huoltolaituri on kaikkien veneilijöiden jatkuvassa käytössä, joten palasimme vielä myöhään illalla takaisin satamaan ja siirsimme veneen viereiseen Nuottaniemeen Espoon Pursiseuran vieraslaituriin. Onneksi Elina huomasi, että EPS:lla on vieraslaituri, sillä Vierassatamat.fi –sivustolla ei mainita asiasta mitään. Sinänsä erikoista, sillä kyseinen sivusto mainostaa olevansa “kattavin satamapalvelu” –sivusto. Itse olisin kyseisen palvelun perusteella lähtenyt siirtämään venettä kauempana olevaan Haukilahden venesatamaan. Yö EPS:lla kustansi 10 €, jonka maksoin mielelläni kun sain nyt nukkua yöni rauhassa tietäen veneen olevan suojassa ja luvallisella paikalla.

Nyt sitten odotellaan tuulen tyyntymistä…

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Kävelyaisan pesu

Pesin veneen kannen jo ennen vesillelaskua, mutta se likaantui heti uudelleen. Pääsyynä tähän oli uuden venepaikkamme kävelyaisan pinnalla ollut lika. Kävelyaisan pinnalle oli ajan saatossa muodostunut tasainen vihreä kerros levää/ limaa, yms. Kuivana kaikki oli ok, mutta märkänä se kulkeutui kengissä aina veneen sisälle asti. Päätin siis kaivaa vanhan painepesurimme esiin ja pestä aisan puhtaaksi.

20120615_171033

Ajattelin aluksi käyttää puhdistuksessa apuna mäntysuopaa, mutta päädyin kuitenkin pesemään aisan pelkällä vedellä. Ensiksikään en halunnut rehevöittää satama-allasta yhtään enempää, enkä myöskään halunnut ottaa riskiä siitä, että kävelyaisan pintaan jäisi saippuaa, jolloin se olisi liukas sateella. Aisa puhdistui helposti pelkällä kovalla paineella ja nyt meillä on mukavan värinen ja ennen kaikkea puhdas kävelyaisa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Ensimmäinen retki

Pääsimme viimein tekemään kesän 2012 ensimmäisen veneilyretken. Aloitimme kevyesti ja suuntasimme viereiseen, tuttuun ja turvalliseen Pihlajasaareen.

20120606_19202920120606_204820

Laiturissa oli vain muutama vene ja pääsimme kiinnittymään “vakiopaikallemme”. Iloksemme huomasimme Lauttasaaren venepaikan vakiopituisten kiinnitysköysien olevan juuri sopivat myös Pihlajasaaren laituriin.

20120606_195409

Elina oli tehnyt meille valmiiksi Mozzarellasalaattia ja paistoi vielä grillissä yrtti-Bratwurst raakamakkarat.

20120606_212850

Joimme vielä kahvit ja kävelimme ilta-auringossa saaren ympäri. Auringon laskiessa suuntasimme takaisin Lauttasaareen. Olipa mukavan rauhallinen veneilykesän aloitus. Iloiset kasvot