maanantai 15. elokuuta 2011

Saimaan reissu: Upea päivä hiekkarannalla 20.7.

Nukuimme hyvin Ilkonsaaren rauhallisessa rannassa, vaikka ajoittaiset sadekuurot ropisivatkin kannelle. Illalla viereen rantautui myös kolmen hengen kalastusseurue, jotka valmistivat saaliiksi saamiaan kaloja yömyöhään veneensä perässä olevalla grillillä, nauttien samalla hieman “virvokkeita”. He olivat kuitenkin rauhallista porukkaa, eikä heidän illanviettonsa häirinnyt muiden yörauhaa. Muutenkin Saimaalla kohtaamamme veneilijät ovat olleet hyvin mukavia ja tuttavallisia. Olisiko kyseessä sitten Etelä-Karjalainen välittömyys. Usein Helsingin lähivesillä törmää erinäisiin örveltäjiin sun muihin laiturilta huutelijoihin, jotka yleensä aiheuttavat vain pahaa mieltä ja pilaavat koko sataman rauhan. Saimaalla porukat tulevat mielellään juttelemaan ja kyselemään kuulumisia, varsinkin kun veneen kyljessä lukee kotipaikkana “Helsinki”. Usein meiltä tiedusteltiinkin tulimmeko Saimaan kanavaa vai kenties “kumikanavaa” pitkin. Jokunen yrittäjä tosiaan kuskaa veneitä rannikolta sisävesille, hinnat vaan tuppaavat olemaan hieman suolaisia… Oma traileri maksaa itsensä takaisin aika nopeasti, varsinkin jos venettä kuskailee ympäriinsä hieman ahkerammin.

Aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan saaren länsipäätä. Eilen kiertäessämme saarta olin näkevinäni siellä jonkinlaisen rakennuksen. Yllätykseksemme saaresta löytyikin pieni tsasouna. Ilmeni että Saimaan Skiitat ry rakentaa saaren pieniä kappeleita/ skiittoja, joissa veneilijät voivat halutessaan vierailla. Kaksi oli jo valmiina ja kolmannen rakennustyöt käynnissä. Jätimme puumerkkimme vieraskirjaan.

2011-07-20 09.53.192011-07-20 09.54.17

Lähdimme saaresta kymmenen maissa ja suuntasimme kohti Päihäniemeä ja sen “Satamahiekka” –nimistä rantaa. Järvi oli uskomattoman tyyni ja annoimme “Reiskan” ohjata meidät suurten selkien yli. Samalla tuli sekin kalibroitua ja määritettyä laitteen eksymät. Ajaminen hissukseen pitkin suurta täysin tyyntä järven selkää on jotenkin aivan käsittämättömän hienoa. Pinta on kuin peili, jonka rikkovat vain oman veneen aallot. Huristimme rauhallisesti eteenpäin nauttien maisemista ja touhuten samalla venejuttuja. Pinnapilotti on kyllä todella kätevä väline tällaisissa tilanteissa.

2011-07-20 10.59.182011-07-20 11.34.40

Puolen päivän paikkeilla peruuttelimme veneemme Satamahiekalle. Olimme aluksi ainoa vene koko valtavalla rannalla, joka kyllä hieman ihmetytti sillä paikka on todella upea. Pikkuhiljaa veneitä alkoi kuitenkin tulla ja lopulta rannassa olikin jo toistakymmentä venekuntaa uimassa ja nauttimassa taas yhdestä heinäkuun hellepäivästä. Veden lämpötila oli ilmeisesti jossain 25 asteen paikkeilla, ellei jopa enemmän…

2011-07-20 12.41.17

Rantautuminen perä edellä tällaiseen hiekkarantaan on äärimmäisen helppoa ja sujuu jo rutiinilla. Minä nostan kölin ja peräsimen Elinan siirtyessä samalla keulaan ankkurin kanssa. Tämän jälkeen peruuttelemme moottorilla ohjaten kohti rantaa. Perästä näkee hyvin jos edessä on esteitä. Näissä nopeuksissa moottorin tehopotkurin avulla vene pysähtyy lähes välittömästi ja ohjailu on nopeaa ja helppoa. Elina laskee oman arvionsa mukaisesti ankkurin noin 20-30 metriä ennen rantaa ja minä peruutan hiljalleen kunnes köli pysähtyy hiekkaan. Köli ui hieman syvemmällä kuin moottori, joten koneella voi ajaa lähes rantaan asti. Kivikkoiseen sorarantaan rantauduttaessa teimme puolestaan niin, että vedensyvyyden ollessa alle metrin laskeuduin uimaportaita pitkin veneestä ja ohjasin veneen peräköysien avulla kivien välistä sopivaan kohtaan. Tämän jälkeen laitoin köydet kiinni puihin ja Elina kelasi ankkuriköydestä turhat löysät pois. Helppoa kuin mikä!

2011-07-20 14.24.19

Päihäniemen Satamahiekka on aivan valtava matala hiekkaranta. Pituutta hiekkarannalla on monta sataa metriä ja veden syvyys on vielä 50 metrin päässä rannasta vain runsaan metrin. Rannassa kuitenkin riittää syvyyttä siten, että varsinkin moottoriveneet voivat periaatteessa ajaa huoletta lähes rantaan asti. Yllä olevassa kuvassa kaukana vedessä näkyvä piste on Elina, joka seisoo ankkurimme vieressä Iloiset kasvot Paikka on siis sopiva vain joko moottoriveneille tai kääntö-/ nostokölisille purjeveneille. Seurasimme kuinka eräs isompi purjevene yritti kovasti lähestyä rantaa, mutta heidän kölinsä otti pohjaan jo hyvin kaukana rannasta. Veneen syväys oli sen verran suuri ettei aikuisillakaan yltäneet vielä jalat pohjaan, joten rantautumisen sijaan he tyytyivät uimaan veneensä ympärillä. Kippari ui kyllä rantaan ja kahlasi ympäriinsä etsien syvempää kohtaa. Ranta on kuitenkin kauttaaltaan yhtä matala, joten he jatkoivat matkaansa. Tällaisia rantoja on Suur-Saimaalla vaikka kuinka paljon, joten eiköhän he löydä jonkin heille sopivan.

2011-07-20 16.34.25

Myös Päihäniemen palveluita pitää yllä Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa. Sinne pääsee myös autolla ja siellä olikin varsin suuri leirintä-alue. Mäen laella on myös näköalapaikka, mihin pääsee helposti kiipeämään tukevia portaita pitkin. Mäen kupeessa taas kulkee vanhoja Salpalinjan juoksuhautoja.

2011-07-20 16.31.05

Päihäniemestä jatkoimme iltapäivällä matkaa aluksi purjein ja tuulen tyynnyttyä taas koneen voimin kohti Joutsenon vierasvenesatamaa. Tämän päivän sää oli kyllä kauttaaltaan koko reissun paras! Aivan upea keli aamusta iltaan!

2011-07-20 19.25.14

Joutsenoon saavuimme hieman kahdeksan jälkeen illalla. Olimme ainoa vene kyseisessä vierasvenelaiturissa, sillä muut olivat näköjään ajaneet toiseen laituriin sataman perälle lähemmäs palveluita. Laituri oli hyvä ja tukeva ja siitä löytyi vesi ja sähkö.

20072011472

Otimme kemiallisen WC:n jätesäiliön (10 litran salkku) mukaan ja lähdimme tyhjentämään sitä sille tarkoitettuun tyhjennyspisteeseen. Satamassa sattui olemaan myös PSS ry:n Roope Saimaa –alus ja juttelimme hetken heidän kanssaan. He myös kertoivat mihin voisin tyhjentää jätesäiliön. He sanoivat myös, että tarvittaessa voisin käyttää septin imutyhjennystä kemiallisen WC:n kanssa. Nykyään onkin myynnissä myös kemiallisia WC-pönttöjä, joissa on valmiina liitäntä imutyhjennysputkelle. Hyvä ratkaisu sellaiselle, jolla ei ole tilaa tai halua asentaa kiinteää septitankkia, mutta jonka jätesäiliö on suuri tai muuten hankalasti liikuteltava.

Auringon laskiessa lähdimme vielä kiertämään läheistä luontopolkua, jonka varrelta löytyi mukava pieni grillikatos. Paistoimme nuotiolla makkarat ja hämärän laskeuduttua hipsimme takaisin veneelle.

20072011478

Tämä olikin sitten ainoa vierassatama koko reissulla, jossa olemme verkkovirran päässä. Aluksi oli tarkoitus olla joka toinen yö virran päässä, jotta akuissa riittää virtaa kylmälaukkua varten. Virrasta silti ole ollut pulaa, vaikka olemme olleet jo neljä päivää reissussa ja kylmälaukkua on koko ajan käytetty normaalisti. Sen ei tosiaan tarvitse olla koko ajan päällä, vaan kytkemme sen päälle vain tarvittaessa. Moottorilla on kyllä tullut ajettua aika paljon, vaikka eipä sen latausteho näillä kierroksilla mikään ihmeellinen ole, niin tuopahan sekin hieman virtaa akuille. Veneen akkukapasiteetti koostuu yhdestä uudesta Bilteman 95 Ah AGM –akusta, jonka rinnalle laitoin reissua varten yhden 60 Ah Exide Nautilus Combi –akun. Normaalisti veneessä on kiinni vain tuo AGM –akku. Exideä tarvittiin aikanaan 20 hp Suzukin sähköstartin kanssa, joten se jäi varalle erinäisiä vapaa-ajan vempeleitä varten. Bilteman akku on toistaiseksi toiminut täysin moitteetta, vaikka kyllä sen “merkittömyys” hieman arvelutti. Onhan siinä toki takuu, jos se tilttaa…

Huomenna onkin jo aika suunnata Satamosaaren kautta takaisin Imatralle. Kylläpä aika kuluu nopeasti…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti