torstai 3. joulukuuta 2009

Työt seisoo...

Syksyn opinnot ovat pitäneet niin kiireisenä, ettei tallille ole kerennyt venettä laittamaan.

Istuinlaatikon luukut on sentään irroitettu ja tilatut maalit saapuneet Ruotsista.
Huomasin pohjan kuntoa tutkiessani pienen palkeenkielen repsottavan vasemmalta puolelta läheltä vesirajaa. Yllätyksekseni alta paljastui lasikuitupaikka, joka oli irronnut toisesta reunastaan. Hyppäsinkin heti kylmä hiki otsalla veneen sisälle tutkimaan ulottuuko vaurio rungon läpi veneen sisäpuolelle. Sisällä ei onneksi näkynyt mitään ja muistan aikanaan venettä ostaessani tutkineeni kaikki säilytyslaatikot hyvin, enkä tuolloin ollut huomannut yhtäkään paikkattua kohtaa veneen sisäpuolelta.
Putsasin paikasta kaiken irtoavan ja samalla selvisi mistä oli kyse. Joskus aikanaan on veneen vasen kylki on ilmeisesti osunut kiveen tai vastaavaan, josts on aiheutunut kohtuullisen pitkä ja syvä naarmu vasempaan kylkeen juuri vesirajan alapuolelle. Vaurio ei onneksi ulottunut gelcoatia syvemmälle ja joku on sen aikanaan paikannut lasikuitupaikalla. Vaurio oli paikattu reippaasti yli vaurioituneen kohdan, mutta ilmeisesti kohdasta josta paikka oli irronnut ei pintaa oltu putsattu kunnolla ja paikka oli päässyt irtoamaan. Ajan saatossa vesi oli päässyt haljenneen paikan reunasta etenemään muutaman sentin verran paikan alle ja irroittanut sitä sen verran että sen pystyi havaitsemaan. Oma osansa on varmaankin veneen rungon elämisellä sen kuivuessa kunnolla ollessaan nyt varmaan elämänsä ensimmäistä kertaa talvisäilytyksessä lämpimässä ja kuivassa tallissa.

Hankin toissa kesänä veneeseen sääaseman, jossa on langaton ulkoanturi. Anturi on nyt tallin seinällä ja itse laite veneessä. Molemmat näyttivät nyt samoja lukemia: 19 astettä lämmintä ja ilmankosteus vain 30 prosenttia. Aikaisemmin ilmankosteus veneessä on ollut suurempi kuin tallissa, eli ilmeisesti veneen runko ja sisätilat ovat nyt täysin kuivat.

Olen budjetoinut tammikuulle aikaa veneen laitolle, joten tuolloin minut löytää varmasti hyvinkin usein tallilta veneen kimpusta. Ei sitä näin ennen joulua uskokaan kuinka nopeasti on maaliskuu ja veneen laiton tulisi olla loppusuoralla, etenkin kun talvesta näyttää tulevan samanlainen kuin toissa vuonna, jolloin meri oli jäässä vain noin viikon ja laskimme veneen vesille jo huhtikuun alussa. Se oli niitä kertoja kun kävimme ystäväni Samulin kanssa purjehtimassa pipot päässä ja toppatakit päällä. On ne hulluja saattoi joku ajatella...


1 kommentti:

  1. Hyviä kuvia täällä paljon :) ei muutakun tsemppiä tammikuun talli ahkerointeihin. Paljon taitaa olla tekemistä :)
    -pauliina

    VastaaPoista