maanantai 25. toukokuuta 2009

Harmajan kierros






Sattui sopiva keli ja päätin lähteä päiväksi purjehtimaan.

Päästyäni Särkän luota ulos merelle, huomasin kelin olevan sopiva Harmajan majakkasaaren kiertämiselle. Harmaja sijaitsee Helsingin edustalla mutta kuitenkin sen verran ulompana merellä, etten ole pienellä veneelläni sinne asti vielä uskaltautunut purjehtimaan.
Nyt keli oli varsin leuto ja suuntasinkin pelkän isopurjeen avulla ulos merelle. Pelkällä vanhalla ja venyneellä isolla ei kovin vauhdikkaasti edetä, vaikkei yhtä vanha genoa paljoa vauhtia tuo lisää. Ongelmana on myös se että genoa 2 on ainoa keulapurjeeni, eikä sillä sen suuresta koosta johtuen kannata kovin kovassa tuulessa purjehtia.
Yksinpurjehtiessa tulee yleensä käytettyä vain isoa sillä jos keli sitten yllättäen koveneekin, ei keulapurjetta noin vain pystykään mennä laskemaan alas. Tämän virheen kuitenkin jälleen kerran tein ja lopputuloksena oli ryntäileminen veneen kannella valtavassa aallokossa yrittäen repiä keulapurje alas ennen kuin vene kääntyy poikittain ja aallot keikauttavat veneen ympäri. Jossain välissä tätä rytäkkää liukastuin ja tein suuren loikan veneen katolta pudoten osittain oviaukkoon ja teloen oikean polveni varsin hyvin. Tänään polvi ei oikein ole kestänyt pitkää kävelemistä ja on turvonnut. Ymmärtäähän sen kun koko painolla tippuu polven varassa kulkuaukon kynnykselle...
Mitä tästä opimme? Noh, ainakin sen että seuraavan kerran harkitsen kahdesti ennen kuin nostan keulapurjeen kun olen yksin ja sen, että kun keli kovenee on parasta kääntyä ajoissa takaisin eikä vain sinnikkäästi painaa eteenpäin. Nyt pääsin kiertämään Harmajan kohtuullisessa kelissä, mutta paluumatkalle tuuli oli ehtinyt voimistua jo hyvän aikaa ja aallot olivat jo niin suuria, että jos keli olisi ollut sellainen en olisi Suomenlinnan eteläpuolle mennytkään vaan olisin pysynyt saarien suojassa. Pääsyynä oli kelin muuttumiseen oli tuulen yllättävä kääntyminen maatuulesta merituuleksi, joka samalla koveni 3-4 metristä sekunnissa lähes kymmeneen. Tämä aiheutti tuulen kääntymisen läntisestä eteläiseksi ja aaltojen varsin nopean kasvun. Omat taitoni ja vielä varsin vähäinen kokemukseni eivät osanneet varoittaa tästä merellä kuitenkin täysin normaalista ilmiöstä, eikä myöskään siitä ettei purjeita kun ne kerran on yksin saanut nostettua kannata rynnätä repimään paniikissa alas, varsinkaan kun olet yksin pienessä veneessä kovassa aallokossa kaukana rannasta... Oppia ikä kaikki!

Selvisin kuitenkin takaisin Suomenlinnan suojaan Kustaanmiekan kautta ja suojaisessa paikassa rauhoituttuani nostin purjeet takaisin ylös. Nyt suunnistin Vasikkasaaren vierustaa kohti Pitkäluotoa, jonka edustalle jäin ankkuriin ja valmistin ruokaa. Tällä kertaa tuli kokeiltua hyvin yksinkertaista, mutta maistuvaa tuorepasta juustoravioleja punajuurisalaatin kera.

Syötyäni suuntasin purjein vielä Merisatamaan katsastamaan Eliaksen uutta karttaplotteria.

Illan jo hämärtyessä suuntasin keulan kohti Mustikkamaata. Kyllästin vielä suihkeella Elinan tekemän moottorin etähallintalaitteen suojapussin, joka sopii laitteelle erittäin hyvin.

Huh huh, olipa varsin opettavainen ja kokemusrikas purjehduspäivä. Laitan päivän purjehduslenkistä videon näytille, kunhan saan ladattua sen ensin YouTubeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti