torstai 30. huhtikuuta 2009

Asennusten yö ja vesille lasku



Vappu lähestyy ja vene on saatava vapuksi vesille. Päätin tulla vielä illalla putsaamaan lokianturin, asentamaan kölin paikalleen ja vahaamaan veneen kyljet, jotta voimme Vappuaattona laskea veneen vesille.

Lokianturin hyrrä oli jumuitunut, sillä olin fiksuna suihkuttanut sinne spray antifouling-maalia. Maali toimii kyllä mutta ikävä seuraus oli maalin kuivuminen lokirullan väliin jumittaen sen paikalleen. Yritin aluksi rapsutella ylimääräisen maalin pois, mutta rulla liikui edelleen todella huonosti. Päätin lopulta ottaa kaiken maalin pois lokianturista ja suihkuttelin rullaan ja sen akselille tärpättiä. Hetken kuluttua kaikki ylimääräinen maali oli saatu pois ja rulla pyöri taas hyvin. Toivottavasti ei merirokko iske...

Tiesin ettei kölin asennus ole kovin helppo homma, sillä se painaa lähes 100 kiloa. Sain sen ähellettyä veneen alle ja asetettua kölikotelon suulle kun huomasin ettei se perhana mahdukaan sisään. Olin kyllä hionut kölin puhtaaksi irtonaisesta tavarasta, mutta olin vastaavasti lisännyt epoksin ja maalannut molemmille puolille viisi kohtuullisen paksua kerrosta pohjamaalia, eikä köli enää mahtunutkaan kotelon sisälle.
Päätin käyttää apuna samaa tekniikka jolla olin saanut kölin ulos kotelosta. Vedin veneen vinssin liinan kölin ympäri ja aloin kiristämään liinaa. Aluksi kaikki vaikutti sujuvan hyvin, mutta ilmeisesti koli on hieman paksumpi keskeltä ja kun olin saanut puolet kölistä sisään se jumiutui täysin kölikotelon sisälle. Kello oli tässä vaiheessa jo lähempänä kahta yöllä ja usko alkoi pikku hiljaa hiipua. Väsyneenä ei ajatus kulje ja päätin vain vetää vinssillä kovempaa luottaen kölin painuvan kotelon sisälle. Kiristin ja kiristin vinssiä, kunnes vene yllättäen hypähti noin puoli metriä eteen päin veneen kulkuaukon luukun osuessa tallin oven yläreunaan, halkaisten samalla toisen kulkuaukon kulmalistoista. Kuullessani kovan rämäyksen pelkäsin hetken välilaipioiden pettäneen ja veneen rungonn antaneen periksi. Onneksi kyseessä oli ainoastaan tavallinen tiikki L-lista, joka pitää ovea paikallaan. Taas sattui haaveri kun säheltää kiireessä ja väsyneenä... :(

Aurinko jo nousi kun viimein sain kölin paikalleen. Minulla oli kulunut työhön lähes kuusi tuntia, enkä ollut levännyt hetkeäkään. Huomasin olevani hieman väsynyt, sillä nukahdin autotallin lattialle kun olin pienen hetken tekemättä mitään. Huh huh.... Onneksi Samuli soitti ja kysyi olenko jo laskemassa venettä Mustikkamaalla. Olimme alustavasti sopineet että menen laittamaan veneen valmiiksi noin seitsemän aikaan aamulla ja ilmoittavani hänelle kun vene on valmiina veteen laskettavaksi. Ilmoitin soittavani hänelle kun olen valmis.

Kävin hakemassa läheiseltä huoltoasemalta aamupalaksi leivän, pullan ja kahvin ja jatkoin veneen valmistelua.

Saimme veneen laskettua vasta reippaasti puolen päivän jälkeen, minun ollessa hyvin väsynyt ja ajatuksen kulkiessa todella hitaasti. Vesi oli huomattavan alhaall, joten kokeilimme ensin ilman moottoria riittääkö veden syvyys ja veneluiskan pituus veneen laskemiselle. Vettä vaikutti olevan juuri ja juuri riittävästi ja asensimme uuden moottorin kiinni. Tämän jälkeen työnsimme traileri niin pitkälle kuin luiskaa vain riitti ja saimme laskettua veneen vesille. Lasku sujui loppujen lopuksi hyvin ja kone toimii mainiosti!

Olin niin väsynyt, että ajomatkalla kotiin nukahdin liikennevaloihin... Onneksi Samuli istui vieressä ja huomasi tilanteen. Pitää tosiaan paikkansa että hyvin väsynyt ihminen ratissa on vaarallisempi kuin rattijuoppo. Juopot sentään yrittävät tsempata parhaansa mukaan, mutta väsynyt ihminen vain simahtaa.

Vene on nyt kuitenkin vesillä ja huomenna Vappupäivänä voimme nostaa maston...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti