perjantai 22. elokuuta 2008

Veneilyä Päijänteellä

Teimme Elinan kanssa noin viikon reissun veneillen reittiä Vuolenkoski-Heinola-Kalkkinen-Padasjoki- Kuhmoinen-Kelvenne-Heinola-Vuolenkoski.

Hankin reissua varten uuden Vesijärvi-Päijänne sekä Ruotsalainen veneilykartan. En ole aikaisemmin veneillyt kyseistä reittiä, enkä tiennyt kuinka hyvin on esim. mahdollisuus peseytymiseen muualla kuin järvessä, joten hankin meille suihkuksi 30 l SolarShower-suihkusäkin puomiin kiinnitettäväksi. Sisään puolet kylmää ja puolet keittimellä lämmitettyä kuumaa vettä niin johan voi suihkutella itsensä istuinlaatikossa. Yksityisyys tuottaa ongelmia, mutta eipä sitä satama altaassa ole tarkoitus käyttääkään.

1.8.
Lähdimme aamupäivällä matkaan Helsingistä tarkoituksena laskea vene välittömästi vesille Vuolenkoskella. Saimmekin maston nostettua ja vesitankin täyttettyä helposti ja tipautimme veneen Vuolenkosken veneluiskalta makeaan veteen. Nyt on kölikotelon sisällä mahdollisesti majailevilla merirokoilla tukalat oltavat.
Kaikki on nyt valmista huomista lähtöä varten.

2.8.
Vettä sataa kataamalla eikä lähtö tässä säässä suuremmin innosta. Päätimme siirtää lähtöpäivän huomiseen, sillä kaunista oli ilmaa on ennustettu huomisesta eteenpäin.

3.8.
Kävimme aamulla hakemassa kaupasta tarvittavat ruoka-ainekset ja pari kylmakallea boksiin.
Kiinnitimme mastonkaatosysteemin valmiiksi ja laskimme maston alas. Siinä se saa levätä Heinolaan saakka josta se on sitten helppo taas nostaa ylös ja jatkaa matkaa.
Vuolenkoskelta alkaa virallisesti Kymijoki ja virta kapeissa salmissa on myös sen mukainen. Onneksi meillä on vain pieni kääntököli, sillä kiinteä leveällä tai pitkällä kölillä varustettu vene venkoilsi varmaan huomattavasti enemmän. En ole aikaisemmin veneillyt näin kovaa virtaavassa vedessä ja ensimmäisen kerran huomasin virran voiman kun en päässytkään kiertämään edessä olevaa saarta haluamaltani puolelta. En katsonut taakseni enkä huomannut virran kuljettaneen meitä huomattavasti sivusuunnassa. Oli jännä huomata, että vaikka mielestäni ajoin jatkuvasti suoraan, pääsyin silti saaren toiseen reunaan kuin oli tarkoitus. Onneksi molemmilta puolilta kulki riittävän syvä veneväylä.
Keskimatka Vuolenkoskelta Heinolaan on rauhallista, mutta juuri ennen Heinolaa on Jyrängön virta. Olin jo etukäteen huolissani miten 5 hp moottorimme jaksaa työntää veneen ylös erittäin voimakkaasta virtapaikasta. Heinolan sillan alla kaikki vesi pakkautuu yhdestä kapeasta välistä ja jopa suuremmilla moottoriveneillä näytti olevan vaikeuksia.
Naama valkoisena lähdimme keräämään nopeutta täyteen lastatulla veneellämme. Oli jännittävää seurata lokin näyttävän reippaasti yli kuuden solmun nopeutta vaikka seisoimme lähestulkoon paikallamme moottorin yrittäessä voittaa virran. Pääsimme kuitenkin juuri ja juuri yli virran kynnyksen ja Heinolan vierasvenesatamaan.
Pidimme pienen levähdystauon jonka jälkeen nostimme maston ja jatkoimme matkaamme kohti ensimmäistä suunniteltua yösijaa, Kalkkisten vierasvenesatamaa.
Matkalla Ruotsalaisen yli pysähdyimme pari kertaa syömään ja luonnollisille tarpeille. Veneessä on kyllä kemiallinen WC, mutta säästämme sitä jos tarjolla on normaalikin.
Kalkkisiin saavuimme noin kymmenen aikaan illalla ja kävimme nukkumaan. Reissu on alkanut...

4.8.
Kalkkisista matkamme jatkui Kalkkisten kanavan läpi Päijänteelle. Päijänteellä nostimme purjeet ja seilasimme Päijänteen kansallispuiston maisemissa navakassa tuulessa kohti$ Padasjokea. Tuuli yltyi kuitenkin niin kovaksi ettei purjehtiminen ollut enää mukavaa ja jäimme illaksi erään saaren rantaan tekemään ruokaa ja ulkoilemaan. Olimme istuneet veneessä kuitenkin jo toista päivää, joten pieni kävelylenkki kauniissa saaressa teki terää. Huomasimme kartasta, että saaren sisällä pitäisi olla pieni lampi ja lähdimme etsimään sitä. Lampi löytyikin, mutta vesi näytti seisseen aika kauan ja pohja oli täynnäö oksia. Jätimme uimisen tällä kertaa väliin. Kelvenne ja sen ympäristön saaret kuuluvat Päijänteen kansallispuistoon ja niitä hoitaa Päijänteen virkistyslueyhdistys. Saaret ovat hyvin varusteltuja. WC:t ja keittokatokset ovat erinomaisessa kunnossa, puita ja keittovälineitä on tarjolla vapaasti käytettäväksi. Todella hyvät puitteet retkeillä ja veneillä. Saarien rannat ovat pääasiassa hienoa hiekkaa, joten köliveneelläkin rantautuminen onnistuu vaivatta. Vesi on kirkasta ja Elina tähysti aina keulassa onko kiviä ja ohjeisti mihin suuntaan ohjaan. Iltaisin sama onnistui tehokkaan käsivalaisimen avulla, eikä rantautuminen pimeälläkään tuottanut ongelmia. Yhden yön seisoimmekin tukevasti kölin varassa hiekkapohjalla, josta vene myöskin irtosi vain hieman työntämällä. Helsingissä vesi on niin sameaa ettei pohjaa juuri koskaan näe, eikä edes pinnassa olevia kiviä.
Tuulen tyynnyttyä illaksi suuntasimme keulan kohti Padasjoen vierasvenesatamaa, jonne saavuimme puolen yön aikoihin.
Koska olemme liikkeellä vasta elokuussa on kiireisin veneilysesonki jo nähty ja venepaikkoja on kaikkialla runsaasti tarjolla vaikka saapuisikin vasta yömyöhään. Meidän lisäksi vierasvenelaitureissa oli vain muutama vene. Yksi syy on varmasti myös se, että olemme liikkeellä arkipäivänä. Ihmiset ovat jo lomansa suurimmaksi osaksi pitäneet ja veneilevät enää vain viikonloppuisin. Parempi meille, myös hinnat ovat halvemmat!

5.8.
Kävimme aamulla suihkussa Padasjoen sataman huoltorakennuksessa. Olipa mukavaa päästä kunnon lämpimään suihkuun! Teimme myös parin tunnin kävelylenkin Padasjoen keskustassa ja kävimme samalla ostamassa lisää elintarvikkeita.
Padasjoen satamassa on todella hieno vanha ravintolarakennus, mutta se on valitettavasti ollut jo hetken suljettuna ilmeisesti omistusriidan takia.
Padasjoelta lähtiessämme tuuli oli taas todella voimakasta ja aallot valtavia. Harvoin järvellä edes näkee niinkin suuria aaltoja. Tuuli painoi juuri sopivasti suurelta selältä ja aallot ehtivät kehittyä matkalla valtaviksi. Suuntasimme kuitenkin kellosalmen suojassa kohti Kuhmoista, jossa Janilla on mokki pienessä saaressa. Jani itse ei ollut paikalla, mutta antoi meille luvan rantautua ja käyttää saaren tarjoamia palveluita.
Saavuimme Kuhmoisiin noin kuuden paikkeilla iltapäivällä ja aloimme välittömästi valmistaa ruokaa. Elina on loihtinut toinen toistaan maittavia annoksia veneen pienessä pentterissä. Tänään vuorossa oli Mustatorvisienirisottoa ja valkoviiniä. Aika herkkua...
Meillä oli aluksi tarkoitus yöpyä Janin mökillä , mutta koska olimme päässeet lähtemään päivän myöhässä Vuolenkoskelta, suuntasimme auringon jo laskiessa keulamme kohti Kelvenne-nimistä saarta. Kelvenne on suurin Päijänteen saarista ja puolimatkassa Kuhmoisista Kalkkisiin, joten se oli juuri sopiva paikka yöpymiseen.
Teimme matkaa yön pimeydessä edelleen todella suurien aaltojen keikuttasessa venettä valtavasti. Onneksi meillä on köli joten vene ei ainakaan kaadu, ei ainakaan niin kauan kuin meillä tosiaan on se köli... toivottavasti ei irtoa... Yksi pieni busteri painoi meistä vaihdilla ohi kun olimme vielä saarten suojassa, mutta palasi hetken kuluttua häntä koipien välissä takaisin todettuaan aaltojen olevan liian suuria hänen pienelle tinapurkilleen.
Paluumatka on alkanut...

6.8.
Juhlistimme vuosipäiväämme (joka todellisuudessa oli jo 4.8.) herkuttelemalla juustoilla, viinirypäleillä, hyvällä puna ja valkoviinillä, marinoiduilla valkosipuleilla, yms...
Kelvenne on niin pitkä saari, että ehdimme pysähtyä reissullamme saaren kolmessa eri vierasvenelaiturissa.
Kelventeeltä matkamme jatkui Käkisalmen kautta Kalkkisiin, josta matkasimme taas Kalkkisten kanavan kautta Ruotsalaisen puolelle. Kalkkisten kanava on noin 500 metriä pitkä, joten venettä ie tarvitse välttämättä edes kiinnittää suluttamisen ajaksi vaan voi hiljaa edetä kohti seuraavaa sulkuporttia. Yhtäkän venettä emme seuraksemme saaneet meno tai tulomatkalla kanavan läpi. kausi taitaa tosiaan olla lopuillaan...
Matka Kalkkisista eteenpäin tarkoitti siirtymistä Kymijoen latvasille ja tästä eteenpäin matkamme etenee myötävirtaan. Etenimmekiin noin puolet nopeammin kuin muutama päivä aiemmin vastavirtaan tultaessa. Jätimme pysähtymättä Kalkkisissa ja suuntasimme suoraan Valtionkärki-nimiseen Metsähallituksen hallinnoimaan retkikohteeseen. Valtionkärki on pieni niemenkärki, jossa on keittopaikka ja WC. Paikka on todella idyllinen ja rantautuminen purjeveneelläkin on helppoa jyrkkien kalliorantojen takia. Torstai kun on, keitimme luonnollisesti hernekeiton ja paistoimme jälkiruoaksi lettuja.
Illan jo hämärtyessä suuntasimme keulan kohti seuraavaa yösijaamme Heinolan vierasvenesatamaa, jonne saavuimme jälleen vasta puolen yön paikkeilla. Yöveneily pimeällä järvellä on hieman haastavaa, mutta hyvän kartan, tehokkaan akkuvarmennetun käsivalaisimen ja hyvien väylämerkkien avulla kaikki onnistuu.

7.8.
Heinolassa laskimme taas maston ja suuntasimme alajuoksuun kohti Vuolenkoskea. Matka taittuu tosiaan huomattavasti nopeammin myötävirtaan ja olimme Vuolenkoskella huomattavsti ennakoitua aiemmin.
Kävimme kävellen hakemassa auton Elinan mökin pihasta ja nostimme veneen trailerille. Lähtökiireissämme unohdimme puomin, purjeineen ja puomipeitteineen laiturille! Ei luulisi kovin helpolla unohtavan jotain joka on yli kaksi metriä pitkä ja hyvin olennainen osa purjeveneen varustusta. Se kuitenkin unohtui laiturille ja vasta kahden viikon kuluttua tapahtuneesta aloimme sitä kaipaamaan. Oletin koko ajan että puomi on veneessä kaikkien muiden tavaroiden kanssa. Eräänä aamuna minulle tuli yhtäkkiä mieleen, että olin käynyt hakemassa veneestä paripäivää sitten jonkin keittiötavaran ja liikkuminen veneessä oli liian helppoa. Silloin tajusin puomin jääneen laiturille! Tarkistin vielä ottamistani digikuvista, että puomi tosiaan makaa laiturilla. Kaksi viikkoa oli jo kulunut ja ajattelin ettei puomia enää takaisin saa. Soitimme kuitenkin Elinan vanhemmille, jotka olivat Vuolenkoskella käymässä, että voisivatko he käydä katsomassa onko puomi vielä laiturilla. Puomia ei kuitenkaan enää laiturilla näkynyt. Kyseessä on kuitenkin vierasvenelaituri ja porukkaa juoksee jatkuvasti, eli joku on sen varmaankin jo korjannut parempaan talteen. He huomasivat kuitenkin ilmoitustaululle jätetyn lapun, jossa meidät ja veneemme kuvailtiin hyvinkin tarkkaan ja ilmoitetiin laiturille unohtuneen puomin olevan heillä. Kyseessä oli Korsolainen perhe, jonka olimme tavanneet jo lähtiessämme reissuun ja johon törmäsimme sattumalta myös palatessamme reissusta. Heillä on mökki läheisessä saaressa ja olivat seuranneet kun puomi vain makaa laiturilla emmekä palaa sitä hakemaan. Parin päivän kuluttua, puomin maattua sateessa laiturilla jo kaksi päivää he päättivät korjata sen talteen. Saimme siis puomin, isopurjeen ja puomipeitteen takaisin. Vein heille puna- ja valkoviiniä kiitokseksi uskomattoman ystävällisestä teosta. Onneksi heidän kaltaisiaan ihmisiä on vielä olemassa!

Kuvia ja lyhyt video reissusta löytyvät blogin reunasta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti