perjantai 14. syyskuuta 2007

Ensimmäisen kerran kiville

Sanotaan että on kahdenlaisia veneilijöitä, niitä jotka ovat käyneet kivillä ja niitä jotka tulevat käymään kivillä. Itse siirryin tänään toisesta ryhmästä ensimmäiseen.

Purjehdimme rauhassa Elinan ja hänen lapsuuden ystävänsä/ minun opiskelukaverin Tanjan kanssa Suomenlinnan edustalla ja päätimme suunnata Kustaanmiekasta sisään kohti Stansvikia. Vasikkasaaren eteläkärjessä huomasin vedessä kelluvan jotain mielenkiintoista ja päätin mennä tutkimaan lähemmin. Lähelle päästyäni totesin sen olevan vain styroksi koho ja silloin alkoi paukkua! Koho olikin merkkinä vedenalaisesta kivikosta! Onneksi veneessä on taaksepäin kääntyvä metallinen köli, joten selvisimme kivikon yli ajamisesta vain kovan paukkeen säestämänä. Köli kärsi onneksi vain maalivaurioita. Onneksi peräsimessä ja moottorissa on hieman matalampi syväys eivätkä ne osuneet mihinkään. Edes vauhtimme ei oikeastaan hidastunut, mutta sydän hyppäsi hetkeksi kurkkuun ja loppumatkan vahdin silmä kovana kajuutan lattia mahdollisten vuotojen varalta. veneen syväys köli alhaalla on noin 1,5 metriä ja kyseisellä paikalla vedensyvyyv on kartan mukaan keskivedestä mitattuna vain 1,2 metriä.

Selvisin säikähdyksellä ja opin paljon uutta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti