lauantai 21. huhtikuuta 2018

Kevätputsaus

Kevään tulo on kestänyt, mutta lämpö alkaa vähitellen pääsemään voitolle. Kävin taas tarkastamassa tilanteen ja putsaamassa lumet pois pressun päältä.


Pressun alla oli kaikki kunnossa ja vene pysynyt kohtuullisen puhtaana.


Veneen alla ei talvesta ollut tietoakaan. Ylisuuri pressu suojaa hyvin myös traileria, kunhan reunat ovat riittävän etäällä ja kireällä.


Melkeinpä arvasin, että kevään koittaessa ajatukset veneen myynnistä eivät enää vaikuta kovin hyviltä :) Vene on erinomaisessa kunnossa, Suomessa kohtuullisen harvinainen ja sopii erinomaisesti sekä merelle että järvelle. Kun tähän lisätään kaikki työ, jonka olen veneen kunnossapidon eteen tehnyt ja kaikki ne varusteet, jotka olen ajan saatossa siihen asentanut, niin taidanpa sittenkin vain kunnostaa veneen ja laittaa sen johonkin hyvään säilöön odottamaan parempia aikoja . Kenties lapset kiinnostuvat siitä jossain vaiheessa.


tiistai 19. joulukuuta 2017

Lumien putsaus

Nyt kun kehä kolmosen ulkopuolelle oli tullut edes jonkinlainen talvi, niin kävin taas katsomassa mitä veneelle kuuluu.


Lunta olikin satanut kohtuullinen määrä, joten pressun putsaus oli paikallaan.


Ilmeisesti lumi oli satanut pakkasella, eikä keli ole välissäkään ollut kovasti plussan puolella, sillä  lumi lähti kevyesti harjaamalla helposti pois pressun päältä.

Kaikki oli kunnossa, joten katsotaan tilanne seuraavan kerran keväämmällä. Silloin pitääkin jo alkaa vähitellen suunnittelemaan veneen ehostamista myyntiä varten. Kaikki on muuten kunnossa, mutta mielestäni puuosat kaipaavat hieman hiomista ja uutta lakkaa pintaan. Voi toki kysyä, miksi ylipäätään näen vaivaa myyntiin menevän veneen kunnostamiseksi, mutta mielestäni on mukavampi myydä hyvässä kunnossa olevaa ja ilmeisen hyvin pidettyä venettä, kuin jo elämänsä ehtoopuolelle päästettyä ja väsyneen näköistä vanhaa sotaratsua.


lauantai 28. lokakuuta 2017

Syystarkastus

Ensilumi (mutta ei pakkasta) saatiinkin yllättäen jo lokakuun lopussa.

Painavaa räntää satoi sen verran, että päätin käydä pikaisesti mökillä katsomassa paikkoja. Tarkistin samalla että pressu oli edelleen riittävän kireällä, eikä pääse lepattamaan kylkiä vasten.


Koska ilma oli plussan puolella ja räntäsadekin muuttui vesisateeksi, niin pressun päällä ei ollut lähes yhtään lunta. Pressun allakin kaikki vaikutti olevan kunnossa, joten asia oli sillä selvä.


Putsasin vähäiset lumet ja viimeiset syksyn lehdet pressun päältä ja suuntasin takaisin kotiin.

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Veneen nosto

Kesäloma ja kesä muutenkin sujahti ohi nopeasti ilman suuria helteitä. Veneilyt jäivät lopulta vain kahteen reissuun, mutta ehdittiin sitä sentään käydä Muumimaailmassa ja kiertämässä hieno saariston rengastie kaikessa rauhassa. Siinä kun aina tilaisuuden tullen pysähdyttiin syömään tai kahville uusiin satamiin ja pääsin tutkimaan laitureissa olleita veneitä, niin tuntui kuin olisin itsekin ollut "veneretkellä".

Matkalla erilaisia veneitä ihaillessa heräsi myös ajatus oman veneen myynnistä ja pienen moottoriveneen ostosta, ihan käytännön syistä. Aika on rajallinen, eikä veneilyharrastukselle valitettavasti ole enää mahdollisuutta suoda yhtä paljon aikaa kuin ennen. Veneilystä en toki luovu, mutta suunnitelmissa on hankkia joku "helppo ja huoleton" (lue: alumiinivene) ensi kesän päiväretkiä varten. Katsotaan miten suunnitelma talven ja kevään aikana etenee...

Nyt oli kuitenkin taas aika tyhjentää vene, laskea masto ja ryhtyä nostopuuhiin. Tyhjensimme Janin kanssa veneen edellisenä iltana ja seuraava aamuna lähdin siirtämään venettä takaisin Vuolenkosken sataman nostopaikalle.


Vuolenkoskelle johtava reitti on paikoitellen varsin kapea. Saa nähdä aiheuttaako tuleva Kimolan kanavan avaus ruuhkaa näille seuduille.


Puolityhjällä veneellä pääsi koneella ajaen mukavasti yli kuutta solmua. Kun ottaa huomioon, että matkasin kohtuullisen voimakkaassa myötävirrassa, niin maisema vaihtui purjeveneilijän näkökulmasta aika haipakkaa. Oli muuten ikävä tunne, kun laitoin hetkeksi vedon pois kuvien ottamista varten ja vene lähti ajelehtimaan vuolaassa myötävirrassa vailla minkäänlaista ohjauskykyä. Nytpähän tiedän mitä odottaa, jos sellainen tilanne tulee joskus eteen.


Vuolenkosken satamassa Jani olikin jo odottamassa. Pikaisen veneen pesun jälkeen pääsimme nostopuuhiin. Veneen nosto tehokkaalla (vuokra)pakettiautolla ei tuottanut minkäänlaisia ongelmia, vaikka tavaratilakin oli jo puolillaan tavaraa.


Päätin tosiaan tällä kertaa vuokrata nostoa varten pakettiauton jo pelkästään tavaran paljouden takia. Vaikka pakettiauton tavaratila on vasta puolillaan, olisi näiden kaikkien tavaroiden tunkeminen normaaliin henkilöauton ollut tekemätön paikka. Aiemmin osa tavaroista on jouduttu kuljettamaan veneen sisällä, mutta nyt vene ja tavarat olivat päätymässä talveksi säilöön eri osoitteisiin.


Pesin lopuksi vielä veneen kyljet ja pohjan, sidoin maston kannelle ja laiton kuormaliinat kiinni matkaa varten. Kauniin syysillan jo hämärtyessä aloitin siirtymisen kohti Lammia. En erityisemmin nauti näistä syksyisistä veneen nostoista. Niissä on liikaa kesän päättymisen haikeutta ja tekemättömien venereissujen kaipuuta. Keväällä tilanne on taas täysin päinvastoin. Usein on helmi-maaliskuussa käyty ystävien kanssa juomassa kahvit milloin minkäkin veneen sitloodassa ja suunniteltu tulevaa veneilykautta. Jo pelkkä ajatuskin saa hyvälle mielelle. Ilmankos helmikuun venemessuilla on aina niin hyvä tunnelma :)


Pimeys laskeutui nopeasti ja iltahämärässä (lue: yön pimeydessä) virittelin veneen suojaksi uuden pressun. Tuli näköjään hankittua turhan suuri pressu. Vene pysyy kyllä puhtaana, mutta ilmankiertämisen ja sen myötä homehtumisen ehkäisemisen kannalta venettä ei kannattaisi "pussittaa" tuolla tavalla. Jätin keulaan ja perään suurehkot aukot, jotta ainakin tuulisella säällä ilma pääsee kiertämään ja kosteus poistuu.


Katsotaan missä vaiheessa saadaan pakkanen ja ensilumi...




lauantai 5. elokuuta 2017

Toinen veneilyreissu

Kesäloman lopulla oli tarkoitus tehdä vielä toinen purjehdusreissu ja käydä katsomassa miltä Konniveden toisessa päässä mahtaa näyttää. Sääennusteet olivat kovin vaihtelevia, joten muu porukka päätti jäädä mökille. Lähdin siis yksin matkaan.

Menomatkalla ei kelissä ollut muuten valittamista, mutta purjehtiminen ei näin vähäisessä tuulessa ollut kovin mielekästä. Päätin ajaa reissun koneella.


Samalla tuli testattua uusin "lelu", eli vettä ja iskuja sietävä tabletti, jossa pyöri ensimmäistä kesää testissä oleva Mapitare-ohjelma. Vaikuttaa olevan ihan OK yhdistelmä, joten jos vanhaa kunnon Tasku Loistoa (taitaa nykyisin olla nimellä Loisto Mariner) ei saada enää kunnolliseksi, niin sitten käytän jatkossakin Mapitarea. Siinä näytti olevan myös varsin kattavat maastotiedot, joten helpottanee rantautumispaikan valintaa vieraassa paikassa. Minulla pyöri puhelimessa samalla myös oman sijainnin jatkuvasti nettiin ilmoittava ohjelma (Glympse), joten mökille jääneet maakravut saivat seurata etenemistäni livenä.


Konniveden pohjoispää kapenee kapeaksi väyläksi, jossa oli mukava katsella maisemia. Paikoitellen maisema muistutti meren rantaa kallioluotoineen.

Matkalla ohitin mielenkiintoisen pienen saaren. Ainakaan nopeasti katsottuna siellä ei näyttänyt olevan taloja, eikä saari kuulunut selvästi mihinkään lähikiinteistöön. Sinne voisi ensi kesänä tehdä päiväretken eväiden kanssa.


Lopulta saavuin Konniveden pohjoispäähän, jossa minua odotti este, josta ei välttämättä päästä ali edes masto kaadettuna.


Huomasin lahdella pienen yhteiskäytössä olevan pistolaiturin ja päätin pysähtyä hetkeksi lounaalle. Kääntökölin ansiosta rantautuminen matalaan rantaan ei tuottanut ongelmia. Keulan osuessa hiekkapohjaan, oli köli edelleen vapaana ja moottorillakin tarpeeksi vettä alla. Poislähtö sujui helposti, kun menin aivan veneen perään seisomaan ja peruutin koneella veneen irti rannasta.


Paluumatkalla taivaalle kertyi uhkaavia tummia pilviä ja tuuli muuttui navakaksi.


Järvenselällä keli oli muuttumassa ja aallot alkoivat kasvaa. Selän ylitys kestää toista tuntia, joten mahdollisiin ukkospuuskiin oli parasta varautua ennakkoon.


Aallot eivät lopulta kasvaneet normaalia suuremmiksi, mutta pärskeet alkoivat olla ikäviä, kun sivutuuli heitti ne suoraan sitloodaan. Päätin laittaa Reiskan ohjaimiin, laitoin kuolleen miehen kytkimeen jatkoremmin ja siirryin oviaukkoon suojaan keittelemään kahvia. Reiska osoitti taas käytännöllisyytensä ja luotettavuutensa. On ollut erinomainen hankinta. Tuo ST1000+ -malli sopii tämän kokoiseen veneeseen hyvin. Raskaisiin pinnaohjauksella varustettuihin veneisiin on kuulemma syytä hankkia samantien voimakkaampi ST2000+ -malli.


Hyvä reissu oli tämäkin. Huvittava lopetus reissulle oli se, että juuri kun olin saanut jätettyä kuivat sadevaatteet veneelle ja siirtymässä autolle, kastuin äkillisen ukkoskuuron ansiosta aivan likomäräksi. Noh, kesä kuivaa minkä kastelee, toivottavasti...







sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesän ensimmäinen purjehdus

Sää suosi kesäloman alussa ja päätimme lähteä porukalla kesän ensimmäiselle purjehdusretkelle. Samalla nähtäisiin miten 2,5 vuotias tyttäremme viihtyisi veneessä purjehdittaessa,


Keli oli rauhallinen, eikä tuuli temponut venettä, joten pääsimme etenemään rauhallisesti läheiseen retkeilysaareen.


Tytärkin tuntui viihtyvän, joten ruokailun jälkeen päätimme samantien kokeilla miten päiväunet onnistuisivat purjehduksen lomassa. Uusi unipaikka keulapiikissä, vieraat äänet ja veneen jatkuva keikkuminen tuntuivat olevan sen verran jänniä, ettei uni meinannut tulla. Saimmekin ajaa pitkään samalla halssilla pitkin järvenselkää, ennen kuin uni voitti.


Erittäin mukava reissu, josta jäi hyvät kokemukset kaikin puolin. Olipa mukavaa olla pitkästä aikaa purjehtimassa omalla veneellä. Edellisestä kerrasta olikin jo vierähtänyt, huh huh, neljä vuotta... Noh, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Vene vihdoin vesille

Laskimme veneen Vuolenkosken satamasta ja siirsimme sen vierasvenelaituriin vielä viikoksi odottamaan, sillä uusi poiju ei kuulemma ollut vielä paikoillaan. Nostimme maston valmiiksi veneen ollessa vielä trailerilla ja laskimme sen vielä siirron ajaksi tukipuun päälle lepäämään. Kaiken muun ollessa valmiina, masto on helppo nostaa pystyyn ja säätää kohdilleen varsinaisessa venepaikassa.


Seuraavana viikonloppuna poiju oli valmiina, joten nyt oli vuorossa veneen siirto varsinaiselle venepaikalle. Keli oli mitä parhain ja hyvillä mielin lähdin ajelemaan Kymijoen latvavesien kapeikkoja kohti tämän kesän venepaikkaa.


Suurin syy maston kaatamiselle näkyy alla olevassa kuvassa. Kyseisten johtojen turvallinen alituskorkeus on kartan mukaan 7 metriä. Meillä maston huippu on noin 7,5 metrissä. Saattaisihan tuosta päästä jos ajaisi lähellä rantaa, jossa piuhat kulkevat hieman korkeammalla. Kuitenkin kun kyseessä suurjännitejohto, josta valokaari saattaa sopivalla kelillä hypätä vähän matkaa, niin en halunnut ottaa minkäänlaista riskiä. Kyseisessä salmessa on myös kohtuullinen virtaus, joten ongelmatilanteessa homma saattaisi muuttua todella hankalaksi hyvinkin nopeasti.


Uusi venepaikka sijaitsee kohtuullisen suojaisella lahdella. Masto alhaalla uusia vesiä ajellessa kiinnitin enemmän huomiota kiviin ja matalikkoihin, joita tuntui riittävän runsaasti. Jälkeenpäin huomasimme, että alla näkyvän salmen poikki menikin yllättäen puhelinkaapeli matalimmillaan alle seitsemässä metrissä. Tuohon aikaan minulla ei ollut siitä mitään havaintoa, vaikka ajoin suoraan sen alta. Kun olimme nostaneet maston ja lähdimme testilenkille, oli hyvin lähellä ettemme ajaneet suoraan kyseistä piuhaa päin. Minä katselin taas tapani mukaan kaiusta syvyyttä ja etsin katseella kiviä, mutta onneksi Elina katseli ylös ja huomasi piuhan muutamaa metriä ennen osumista. Täysi jarrutus moottorilla ja vene pysähtyi kuin pysähtyikin vain n. 20 cm ennen piuhaa... huh huh! Yamahan Dual Thrust potkuri osoitti taas tehokkuuttensa. Samanlaisella jarrutuksella olisi normaali potkuri alkanut sutimaan tyhjää. Onneksi toisen pään pylväs oli pystytetty kallion päälle, joten piuha oli sen verran korkealla, että mahduimme juuri ja juuri sen ali. Pystykallio myös jatkui suoraan veteen, jolloin rannassakin oli syvyyttä riittävästi. Aikamoinen jännitysnäytelmä saatiin heti kauden alkuun...


Uusi poiju oli paikallaan ja yllättäen kiinnitetty kettingin sijaan vaijerilla. Poiju on meidän oma, joten venepaikan vaihtuessa otamme poijun mukaamme, siirrätämme sen toiseen paikkaan tai myymme seuraavalle. Pohjapaino ja vaijeri kuuluvat Vuolenkoskelle.


Uusi venepaikka on suojainen ja syvä. Vieressä on sopivasti suuri teräsvene antamassa lisäsuojaa.


Puita ja oksia pitää hieman karsia, sillä rullalaite ja vantit ottavat jo nyt kiinni oksistoon.


Puiden ja oksien karsimisen jälkeen paikka alkoi näyttämään ihan hyvältä. Jätin keulaan Fenderstepin helpottamaan kulkua ja päästin venettä hieman kauemmaksi rannasta.


Tulen vielä myöhemmin laittamaan lukituskettingin. Vaikka ranta onkin suojainen ja rauhallinen, on kuitenkin parempi katsoa kuin katua.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Veneen siirto Vuolenkoskelle

Kevät koitti ja oli aika ottaa vene pois pitkäaikaissäilytyksestä (4 talvea, 3 kesää).






Pakkasin venetarvikkeet autoon ja suuntasin veneen luokse. Olikin aikamoinen suoritus saada kaikki tarvikkeet mahtumaan kerralla kyytiin. Onneksi tuli pienenä pelattua Tetristä.







Kevätkunnostukset sai pistää käyntiin kauniissa kevätsäässä.






Jonkin verran roskaa oli tuuli taas lennättänyt pressun alle, mutta muuten vene vaikutti olevan kohtuullisen puhdas.
Putsasin kannen ja vahasin kyljet kahteen kertaan kovavahalla. Vahauksen tein käsin ja kiillotuksen koneella. Elina ihmetteli miksi kulutin kallista aikaa "johonkin kylkien vahaukseen", mutta eipä sitä enää vesillä pysty tekemään. Kun kyljet ovat siinä kunnossa, joka blogin etusivun isosta kuvasta näkyy, niin kyllähän niitä vahailee jo ihan mielellään. Seitsemän maalikerroksen ja jokaisessa välissä tehdyn välihionnan suorittaminen uudestaan ei myöskään ole suunnitelmissa, joten parempi pitää kyljistä hyvää huolta. Veneen remontista löytyy paljon juttua vuosien 2009-2011 kirjoituksista.


Minulla oli alunperin suunnitelma ehtiä Vuolenkoskelle yöksi, mutta veneen kunnostus ja trailerin tarkastaminen veivät niin pitkään, että olisi pitänyt lähteä yön selkään liikkeelle. Päätin jäädä turvallisesti mökin pihaan yöksi ja lähteä matkaan vasta aamulla. Vaikka mökissäkin olisi voinut nukkua, käytin hyväksi oivan mahdollisuuden nukkua pitkästä aikaa veneessä. Laitoin keulapunkan valmiiksi, kytkin veneen maasähköliitännän ja laitoin keraamisen lämmittimen päälle. Kyllä uni maittoi.
Aamu valkeni yhtä kauniina kuin edellinenkin päivä. Kaikki oli vihdoin valmista ja suuntasin kohti Heinolan katsastusasemaa. Näin jälkikäteen voin onneksi kertoa, että kaikki meni hyvin, eikä trailerista löytynyt huomautettavaa. Seuraavan kerran sitten taas kahden vuoden päästä.

Vene herätti katsastusaseman pihassa runsaasti huomiota ja sainkin jutella pitkät pätkät monien henkilöiden kanssa, joilla joko oli samantapainen tai ajattelivat hankkia  saman kokoluokan veneen ja halusivat tietää lisää tästä veneestä ja Kajo:n trailerista.


Seuraavaksi onkin sitten vesillelasku.

lauantai 22. huhtikuuta 2017

Uusi venepaikka kesäksi 2017

Talvella alkoi vahvasti vaikuttaa siltä, että veneilylle saattaisi todennäköisesti jäädä jonkin verran aikaakin kesällä 2017, joten laitoin samantien venepaikkahakemuksen vetämään Helsingin kaupungin venepaikkoihin. En kuitenkaan saanut Helsingistä mieleistä paikkaa, joten tiedustelin mahdollisia vapaita paikkoja Elinan vanhempien kesämökkipaikkakunnalta Vuolenkoskelta. Vuolenkoski sijaitsee hyvien veneilyvesistöjen varrella, joten kyllä siellä ainakin pariksi kesäksi olisi tutkittavaa. Vuonna 2008 lähdimme juuri Vuolenkoskelta veneilemään viikoksi Päijänteelle.

Vuolenkosken paikallinen puuhamies Seppo Lehtinen oli vähintäänkin erittäin avulias selvittäessään mahdollisuuksiani saada paikka nykyisestä venesatamasta. Muistin kuitenkin, että meillä oli vuonna 2008 jokin erityinen syy ajaa masto kaadettuna ensin Vuolenkoskelta Heinolaan. Veneilykarttaa tutkiessa muistin, että sisääntuloväylällä oli kapeassa salmessa suurjännitejohto vain noin  7 metrin korkeudessa. Mastomme on Windex mukaan laskettuna noin 7,5 metriä korkea. Ainahan noissa piuhoissa on jonkinlainen pelivara, mutta suurjännitejohdoissa kulkee sellainen jännite, että päätin jättää ottamatta riskiä valokaaren hyppäämisestä maston huippuun. Riski olisi ollut joka kerta mennessä ja tullessa, huono homma. Vuolenkosken varsinainen venesatama oli siis poissuljettu vaihtoehto, mutta tiedustelin mahdollisuutta saada paikka hieman sivummalla sijaitsevasta pienvenesatamasta. Lehtinen selvitti asian ja eipä aikaakaan kun olimme sopineet uudesta venepaikasta ja sinne toimitettavasta poijusta. Eipä voi muuta kuin nostaa hattua herran tehokkaalle ja avuliaalle toiminnalle. Alla kuva tulevasta venepaikasta, josta kiitokset Lehtiselle!



Tässäkin paikassa on toki sähköpiuha juuri paikan yläpuolella, mutta johto on pienjännitejohto ja kulkee niin korkealla, ettei se tuskin tule aiheutumaan mitään ongelmia.

Vuolenkoski on valittu vähintään kerran vuoden kyläksi. Kun asenne on enemmän "koitetaan saada onnistumaan" ikuisen "tuskinpa onnistuu" -asenteen sijaan, niin enpä ihmettele yhtään että kylä on saanut tunnustusta ja asukkaat viihtyvät.




Kun tuleva venepaikka oli selvä, kävin vielä katsomassa miten vene oli selvinnyt talvesta. Matkalla alkoi satamaan lunta, kuin kertoakseen ettei se kesä nyt ihan vielä ole käsillä. Viime talvi, jos sitä nyt talveksi kehtaa edes kutsua, oli erittäin vähäluminen ja pressu oli edelleen kunnossa. Putsasin veneen päälle sataneen lumen pois ja jäin odottamaan kevään etenemistä.

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Veneen pesu

Vene on seissyt pitkään pihalla pressun alla ja kansi alkaa olla karmeassa kunnossa. Myös pressu on jo niin kulunut, että keväällä se todennäköisesti joutaa roskiin.

IMG_0806

Oman totuutensa veneen pitkästä seisonta-ajasta kertoo pressun reunassa kasvava sammal. Ymmärtääkseni sammal ei ihan pienessä hetkessä kasva… Smile

IMG_0838

Vaikka vene onkin ollut koko ajan pressun alla, olivat kansi ja istuinlaatikko likaantuneet yllättävän paljon.

IMG_0809

Puista pudonneet lehdet olivat myös tukkineet veneen perässä olevan vedenpoistoreiän. Jos vedenpoisto ei toimi, saattaa istuinlaatikkoon talven aikana kertyvä vesi päätyä säilytyslokerehoihin tai pahimmillaan valua veneen sisälle. Toki jäätyessään se voisi tehdä monia muitakin vahinkoja.

IMG_0813

Sisällä kaikki oli sentään kunnossa ja paikat olivat siistit.

IMG_0857

Seuraavaksi olikin sitten vuoro kääriä hihat ja hinkata vene taas puhtaaksi. Kansi vaatikin kunnollisen esipesun ja kaksi varsinaista pesua karkean kannen puhdistusaineella, että se saatiin palautettua entiseen kuntoon. Kyllä taas kelpaa Smile

IMG_0868

Vahasin kannen ja kyljet vielä kertaalleen pikavahalla, jotta ne on sitten keväällä helpompi putsata kesäkuntoon.

IMG_0876

Lopuksi pressu takaisin päälle ja vene on valmis talven tuiskuihin. Toivottavasti kesä-auringon UV-säteiden haurastuttama pressu kestää kevääseen saakka. Toivon myös hartaasti, että elämäntilanteeni ensi keväänä on sellainen, että saisin veneen taas pitkästä aikaa vesille…

IMG_0894

Tätä kirjoittaessa ensilumi on jo satanut maahan, joten mukavaa Joulun odotusta kaikille!